Paarikuljetusten tilantarve asuinkiinteistöissä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää paarikuljetusten nykytila ja miten sitä mahdollisesti voisi kehittää. Tarkoituksena oli tuottaa toimeksiantajana toimivalle Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselle kokoavaa ja kartoittavaa tietoa paarikuljetusten tilantarpeesta asuinkiinteistöjen porrashuoneissa. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, jossa käytettiin pääosin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tietoperustan koostaminen on ollut osa kehittämistyötä, sillä ilmiöstä ei juuri ole aiempaa tutkimustietoa tai kirjallisuutta. Itse paarikuljetuksen ja siihen liittyvien tekijöiden selvittäminen ja kuvaaminen on vaatinut kehittämistyön ongelmaratkaisukeinojen ja tutkimusmenetelmien käyttöä. Tietoperusta koostuukin pääasiassa paarikuljetuksen määrittelystä tilanteena, siihen liittyvästä lainsäädännöstä ja tulevaisuuden näkymistä.

Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin pari- ja yksilöhaastatteluna toteutettua puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua sekä kyselyä pelastuslaitoksille. Haastattelut ja kyselyn avoimet vastaukset analysoitiin laadullisin menetelmin ja näistä hyödyllisimmäksi osoittautui aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja narratiivin muodostaminen. Kyselyn paarikuljetuksen välineistöä koskevien vastausten osalta käytettiin värikoodausta, pelkistämistä ja taulukointia. Lopullisena tuotoksena olivat tämän opinnäytetyön kehitysehdotusten lisäksi toimeksiantajalle toimitetut tiedot kyselyillä saaduista paarien ja välineistön mitoista ja määristä.

Haastattelujen ja kyselyn perusteella porraskäytävien ahtaus, kiertävät portaat sekä potilaiden suurentunut koko ja paino koettiin merkittäviksi ongelmien ja vaaratilanteiden aiheuttajiksi pelastushenkilöstön työssä. Taustatekijöiksi tunnistettiin esimerkiksi rakentamisen äärimmäinen kustannustehokkuuden tavoittelu ja toimintaedellytysten nähtiin vain huonontuvan, ellei asiaan vaikuteta esimerkiksi säätelyä, ymmärrystä ja yhteistyötä lisäämällä. Kaikkein konkreettisimpana kehitysehdotuksena nousi tarve nykyistä suuremmille hisseille.

The objective of this thesis was to examine the current state of stretcher carriage and how it could be improved. The purpose was to provide the commissioning company, The Länsi-Uusimaa Rescue Department, with comprehensive information about the space requirements of stretcher carriage in the stairwells of residential buildings. The thesis was carried out as a development project, using mainly qualitative research methods. The creation of a theoretical framework was part of the development work, as there is scarce previous research or literature on the phenomenon. In order to study and describe stretcher carriage itself and the many factors involved, problem-solving and research methods typical of development work have been used. Thus, the theoretical framework consists of a definition of stretcher carriage as a situation, legislation, and future prospects.

The research methods used include semi-structured expert interviews and a survey sent to rescue services. The interviews and the answers to the questionnaire were analysed using qualitative methods with data-driven content analysis and narrative analysis being the most useful. The answers to the questionnaire about stretcher carriage equipment were colour coded, reduced, and tabulated. In addition to the development proposals of this thesis, the final output was the information provided to the commissioner on the dimensions and quantities of stretchers and equipment obtained from the surveys.

Based on the interviews and questionnaire responses, major causes of problems and incidents in the work of rescue personnel were cramped stairwells, spiral staircases and the increased size and weight of the patients. The extreme cost-efficiency of construction was identified as one of the underlying factors and conditions were predicted to deteriorate unless action was taken, for example through regulation, increased knowledge and cooperation. The need for larger lifts emerged as the most concrete development proposal.