Vesistöstä poistetun nollakuitumassan hyödyntämismahdollisuudet kestävässä kunnostamisessa ja aluekehittämisessä : case: Tampereen Hiedanranta

Abstract

Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Finnoflag Oy:lle. Työn tarkoituksena oli havainnollistaa biotekninen hyötykäyttö nollakuidulle. Nollakuitu on selluloosatehtaasta syntyvä sivutuote, mitä on mahdollista hyödyntää bioteknisillä tavoilla laktaatiksi, biokaasuksi tai maanparannusaineeksi. Työn tavoitteena on auttaa huomaamaan, kuinka sivutuotetta on mahdollista hyödyntää niin, että sitä ei jää jäljelle ollenkaan. Teoriaosuudessa käsitellään bioteknistä hyötykäyttöä ja sen hyödyntämismuotoja. Lisäksi teoriassa tulee esille ruoppaus ja siihen vaadittavat luvat ja lait.

Tulokset saatiin käyttämällä erilaisia laboratoriomenetelmiä laktaatin valmistamiseksi. Laboratoriotutkimuksissa saatiin syntymään hyvä laktaattiprosentti, jonka lisäksi löydettiin näkökulma siihen, miksi sivutuotteena syntyvää nollakuitua tulisi hyödyntää myös biokaasuna ja maanparannusaineena.

The thesis was commissioned by Finnoflag Ltd. The purpose of the work was to illustrate the biotechnical utilization of zero fiber. Zero fiber is a by-product of a cellulose mill, which can be utilized in biotechnological ways as lactate, biogas or soil improver. The goal of this publication is to help you discover how it is possible to get a by-product in a way that there is no by-product left. The theoretical part deals with biotechnological utilization and its utilization forms. In addition, dredging and the permits and laws required for it, are mentioned in the theory.

To obtain the results of the work, various laboratory methods were used to prepare lactate. The result showed a good lactate percentage and a perspective on why zero fiber, a by-product, should also be used as biogas and soil improver.