Mentorointi perehdytyksen ja ammatillisen kasvun tukena psykiatrisessa hoitotyössä

Abstract

Sote-uudistus, koronapandemia ja hoitoalan pitkiksi venyneet työehtosopimusneuvottelut ovat nostaneet keskusteluun terveydenhoitoalan työvoimapulaa, alan vetovoimaisuuden hiipumista ja työntekijöiden tyytymättömyyttä työoloihin. Paheneva työvoimapula lisää työn kuormittavuutta entisestään ja työn kuormitus taas lisää työvoimapulaa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia voidaanko systemaattisen mentorointiohjelman avulla tukea psykiatristen sairaanhoitajien työhön perehtymistä ja sitoutumista, sekä ammatillista kasvua ja työhyvinvoinnin kehittämistä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa toimeksiantajana toimineelle aikuispyskiatrian osastolle tietoa mentoroinnin sopivuudesta psykiatriseen hoitotyöhön, ja oppimismenetelmän mahdollisuuksista tukea erityisesti nuorien hoitajien ammatillista kasvua ja työhyvinvointia.

Tietoperustassa käsitellään ensin opinnäytetyön tutkimuskontekstia, sosiaali- ja terveysalaa. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan opinnäytetyön keskiössä olevaa kehittämismenetelmää, mentorointia. Mentorointia käsittelevässä osiossa käydään läpi myös menetelmään ja opinnäytetyöhön liittyviä lähikäsitteitä, kuten perehdytystä ja työyhteisöön sitoutumista. Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ryhmässä.

Tutkimuksen keskeinen tulos oli psykiatrisen hoitotyön kuormittavuuteen ja hallintaan tarvittavat lisäresurssit ja käytännön työkalut. Aineiston perusteella psykiatrisilla osastoilla koetaan toistuvasti tilanteita, jotka kuormittavat henkisesti erityisesti uusia työntekijöitä. Työyhteisöltä on saatu epävirallista mentorointia ja ohjausta monissa ongelmatilanteissa, mutta myös asioiden vähättelyä ja yksinjäämisen tunteita on koettu. Systemaattisella mentorointiohjelmalla nähtiin mahdollisuuksia vastata työn kuormittavuuteen, ja se nähtiin keinona kasvattaa hallinnan tunnetta vaativassa osastotyössä. Pelkän mentorointiohjelman ei kuitenkaan koettu ratkaisevan kaikkia psykiatrisen hoitotyön haasteita, mutta se nähtiin kokeilemisen arvoisena mahdollisuutena tukea oppimista ja työhyvinvointia.