Ikäihmisten yksinäisyys ja turvattomuus

Abstract

Ikäihmisten yksinäisyys ja turvattomuus on ollut jo pitkään ongelma. Ongelma, joka ei näy kaikille, mutta vaikuttaa silti kuormittaen sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Etsivän vanhustyön avulla on mahdollista ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Ikäihmisille tulisi tarjota virikkeitä ja palveluita, jotka ovat helposti saatavilla. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kainuun Sote. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä. Opinnäytetyössä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Ikäihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja turvattomuudesta kerättiin puhelinhaastattelulla, joka toteutettiin yksilöhaastatteluna. Haastattelussa oli kaksi teemaa: yksinäisyys ja turvattomuus. Haastateltavia oli viisi. Haastattelu toteutettiin avoimena haastatteluna, jolloin haastateltavien oli mahdollista tuoda vapaasti ilmi omia kokemuksiaan. Jokainen haastateltava vastasi samoihin kysymyksiin, joita oli yhtä monta. Haastattelun vastaukset kirjattiin ylös haastattelua tehdessä. Haastattelun vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Haastateltavilla oli jokaisella omanlainen kokemus yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Jokainen haastateltava oli jossakin vaiheessa elämää kokenut jonkinlaista yksinäisyyttä. Merkittävä yksinäisyyden aiheuttaja oli oman puolison kuolema. Haastateltavat koki yksinäisyyden eri tavoin. Yksinäisyys kuormitti haastateltavia ikäihmisiä. Persoonallisuus vaikutti ikäihmisen yksinäisyyden kokemukseen. Haastattelijat kertoivat, että omat harrastukset ja rutiinit lievittivät yksinäisyyttä. Haastateltavista osa kertoi, että sai voimaa esimerkiksi uskonnosta ja liikunnasta. Korona-aika oli myös vaikuttanut lisäämällä ja vahvistamalla yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemusta haastattelujen perusteella. Haastatteluissa tuli ilmi, miten tärkeää on esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöjen järjestämä toiminta, jossa on mahdollista tavata muita, samassa tilanteessa olevia ikäihmisiä. Jatkotutkimuksena voisi olla esimerkiksi hoitohenkilökunnan näkökulmat ikäihmisten kokemaan yksinäisyyteen ja turvattomuuteen eli tutkittaisiin sitä, miten hoitohenkilökunta kokee ikäihmisten yksinäisyyden ja turvattomuuden ja resurssit yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen hoitamiseen. Tutkimusaineisto kerättäisiin yksilöhaastatteluna ja tutkimusotteena toimisi laadullinen tutkimus. Tutkimus kohdentuisi myös ikäihmisten kertomista kokemuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimusaineisto kerättäisiin kyselynä ja tutkimusotteena toimisi määrällinen tutkimus. Tässä tulisi ottaa myös huomioon, missä sosiaalija terveydenhuollon toimintayksikössä tutkimus toteutettaisiin, koska tämä vaikuttaa merkittävästi tutkimustuloksiin.