Menetelmiä varhaiskasvatushenkilöstön resilienssin vahvistamiseksi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vahvistaa Vantaan kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön resilienssiä. Opinnäytetyön keskeisiä tuotoksina olivat digitaalinen menetelmäopas resilienssin vahvistamisen menetelmistä ja resilienssiä käsittelevä koulutustallenne. Tuotosten avulla haluttiin lisätä henkilöstön tietämystä resilienssiin liittyen sekä tarjota konkreettisia menetelmiä, joiden avulla resilienssiä voisi vahvistaa yksilö- ja työyhteisötasolla. Menetelmäoppaaseen valikoitiin tutkimuksen perusteella varhaiskasvatushenkilöstölle kohdennettuja resilienssin vahvistamisen menetelmiä. Koulutustallenteessa kerrottiin resilienssistä yleisesti, yksilö- sekä työyhteisötasolla, kuvailtiin menetelmiä, joiden avulla resilienssiä voisi vahvistaa sekä esiteltiin menetelmäoppaan sisältöä.

Opinnäytetyön viitekehys koostuu viidestä teemasta, jotka ovat resilienssi, psykologinen turvallisuus, palveleva ja valmentava johtajuus sekä muutos varhaiskasvatuksessa. Viitekehyksessä painotus on opinnäytetyön pääkäsitteessä resilienssissä, jota tarkastellaan monipuolisesti eri näkökulmia huomioiden. Viitekehyksessä esitellään resilienssin lisäksi siihen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä aloittaen psykologisesta turvallisuudesta. Tämän jälkeen käsitellään palvelevaa ja valmentavaa johtajuutta, ja viimeisenä käsitellään muutosta varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli laadullinen menetelmä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, joka toteutettiin joulukuussa 2022. Haastattelun avulla haluttiin selvittää Vantaan kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön resilienssin nykytilaa. Haastattelut äänitettiin, minkä jälkeen ne litteroitiin. Litteroitu aineisto koodattiin, mikä jälkeen aineistolle tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa oli paljon piirteitä myös aineistolähtöisestä sisällönanalyysistä. Tutkimusmenetelmän avulla saatiin vastattua opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin. Vantaan kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön resilienssin nykytila yksilötasolla koettiin aineiston perusteella vahvaksi. Tiimien resilienssi oli myös kohtalaisen vahva. Päivähoitoyksiköissä työyhteisön kokonaisresilienssi ei ollut linjassa yksilön ja tiimin resilienssin kanssa, vaan työyhteisön resilienssissä oli vahvistettavaa etenkin selkeästi sovittujen yhteisten käytäntöjen ja tiedon jakamisen suhteen.

Tutkimuksen tuloksia tarkastelemalla oli mahdollista löytää resilienssiin liittyviä kehittämiskohteita vastaten opinnäytetyön kehittämiskysymyksiin. Kehittämiskohteisiin löydettiin vahvasti teoriaan perustuvia resilienssin vahvistamisen menetelmiä, joista koottiin digitaalinen menetelmäopas. Menetelmäoppaan koettiin vastaavan hyvin kohderyhmän tarpeisiin, jotka löytyivät resilienssin nykytilaa tarkastelemalla. Menetelmäoppaaseen valikoituneet menetelmät ovat hyödynnettävissä varhaiskasvatushenkilöstön käyttöön suuremmallakin alueella. Koulutustallenteeseen saatiin koottua teorian ydin, ja sen toivottiin herättävän mielenkiintoa resilienssiä, sen vahvistamista sekä menetelmäopasta kohtaan. Opinnäytetyön teoreettista viitekehystä on mahdollista hyödyntää alasta riippumatta. Lopulta todettiin, että oli mahdotonta arvioida, saatiinko tuotoksilla lisättyä Vantaan kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön resilienssiä, sillä vastuu tallenteen katsomisesta ja menetelmäoppaan hyödyntämisestä jäi henkilöstölle itselleen.