Kehityskeskustelu ammatillisen kehittymisen ja työn kehittämisen välineenä
Malmbäck, Tiina (2014)
Malmbäck, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061112560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061112560
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kehityskeskusteluprosessia työntekijän ammatillisen kehittymisen ja työn kehittämisen välineenä työntekijän itsensä kuvaamana. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten työntekijät kokevat palautteen merkityksen kehityskeskustelussa, sekä kuvata niitä tekijöitä, jotka edistivät sairaanhoitajan onnistuneen kehityskeskustelun syntymistä. Tähän tavoitteeseen pyritään seuraavien opinnäytetyökysymysten avulla: Mitkä tekijät edistävät sairaanhoitajan onnistuneen kehityskeskustelun syntymistä? Miten sairaanhoitajat kokevat palautteen kehityskeskusteluissa?
Opinnäytetyön aineiston haku tapahtui Medic ja Melinda tietokannoista systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hakuprosessimenetelmää käyttäen syksyllä 2013. Opinnäytetyön aineisto muodostui neljästä pro-gradu tutkimuksesta, jotka analysoitiin sisällön analyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan kehityskeskustelun onnistumisen kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi kuvattiin kehityskeskustelun organisointiin, keskustelun sisältöön, sekä osallistujiin liittyviä tekijöitä. Kehityskeskustelun organisoinnissa onnistumiseen vaikuttivat keskusteluun valmistautuminen, keskusteluympäristö ja keskusteluun osallistujat, keskustelun ajan käyttö ja keskustelun dokumentointi. Onnistuneen kehityskeskustelun sisältöön liittyviksi tekijöiksi hoitajat kuvasivat koulutuksen ja kehittymisen suunnittelun, osaamisen arvioinnin ja tavoitteiden asettamisen, sekä asioiden syvällisen tarkastelun. Osallistujiin liittyviksi tekijöiksi kuvattiin keskustelun vuorovaikutusta ja ilmapiiriä, esimiehen ominaisuuksia, sekä keskusteluun sitoutumista.
Palaute koettiin tärkeimmäksi osaksi kehityskeskustelua. Hoitajat odottivat esimieheltä palautetta pyytämättä omasta osaamisesta ja työssä kehittymisestä. Palautteen saaminen auttoi antamaan työlle suunnan ja antaa uskoa kehitysmahdollisuuksiin. Se edisti itsereflektiota ja kehitti ammatti-identiteettiä. Palautteen puute koettiin työn aliarvioimisena, joka aiheutti passiivista suhtautumista työhön. Palautteen antaminen esimiehelle oli vaikeaa. Palaute nähtiin esimiehen mahdollisuutena kuulla epäkohdista, antaa tietoa työstä sekä työyhteisöstä, joka mahdollisti asioiden kehittämisen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella kehityskeskusteluihin valmistautumisen merkitystä tulisi työyhteisössä korostaa ja valmistautumiseen käytetyn lomakkeiston sisältöön tulisi kiinnittää huomiota. Palautteen merkityksen kannalta olisi hyvä pyrkiä kehittämään työyhteisön palautekulttuuria, sekä keskustella työyhteisössä palautteesta ja sen merkityksestä.
Opinnäytetyön aineiston haku tapahtui Medic ja Melinda tietokannoista systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hakuprosessimenetelmää käyttäen syksyllä 2013. Opinnäytetyön aineisto muodostui neljästä pro-gradu tutkimuksesta, jotka analysoitiin sisällön analyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan kehityskeskustelun onnistumisen kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi kuvattiin kehityskeskustelun organisointiin, keskustelun sisältöön, sekä osallistujiin liittyviä tekijöitä. Kehityskeskustelun organisoinnissa onnistumiseen vaikuttivat keskusteluun valmistautuminen, keskusteluympäristö ja keskusteluun osallistujat, keskustelun ajan käyttö ja keskustelun dokumentointi. Onnistuneen kehityskeskustelun sisältöön liittyviksi tekijöiksi hoitajat kuvasivat koulutuksen ja kehittymisen suunnittelun, osaamisen arvioinnin ja tavoitteiden asettamisen, sekä asioiden syvällisen tarkastelun. Osallistujiin liittyviksi tekijöiksi kuvattiin keskustelun vuorovaikutusta ja ilmapiiriä, esimiehen ominaisuuksia, sekä keskusteluun sitoutumista.
Palaute koettiin tärkeimmäksi osaksi kehityskeskustelua. Hoitajat odottivat esimieheltä palautetta pyytämättä omasta osaamisesta ja työssä kehittymisestä. Palautteen saaminen auttoi antamaan työlle suunnan ja antaa uskoa kehitysmahdollisuuksiin. Se edisti itsereflektiota ja kehitti ammatti-identiteettiä. Palautteen puute koettiin työn aliarvioimisena, joka aiheutti passiivista suhtautumista työhön. Palautteen antaminen esimiehelle oli vaikeaa. Palaute nähtiin esimiehen mahdollisuutena kuulla epäkohdista, antaa tietoa työstä sekä työyhteisöstä, joka mahdollisti asioiden kehittämisen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella kehityskeskusteluihin valmistautumisen merkitystä tulisi työyhteisössä korostaa ja valmistautumiseen käytetyn lomakkeiston sisältöön tulisi kiinnittää huomiota. Palautteen merkityksen kannalta olisi hyvä pyrkiä kehittämään työyhteisön palautekulttuuria, sekä keskustella työyhteisössä palautteesta ja sen merkityksestä.