Kuljettajien työmotivaatio ja työstressi elintarvikelogistiikan loppujakelussa

Abstract

Opinnäytetyössä käsiteltiin työmotivaatiota ja työstressiä logistisessa yrityksessä, joka toimi opinnäytetyössä toimeksiantajana (myöhemmin Yritys X). Työn aiheena opinnäytetyössä oli kuljettajien työmotivaatioon ja työstressiin vaikuttavat tekijät elintarvikelogistiikan loppujakelussa. Tutkimusongelmana oli kuljettajien nopea vaihtuvuus osassa loppujakelua. Tavoitteena oli selvittää kuljettajien työmotivaation nykytila ja niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi kuljettajien työmotivaatioon ja työstressiin loppujakelussa. Tutkimuksen tehtävänä oli tuottaa konkreettisia kehittämisideoita toimeksiantajalle. Miten toimeksiantaja voisi tukea kuljettajien sisäistä työmotivaatiota ja työstressin hallintaa, jotta kuljettajien vaihtuvuutta voitaisiin hidastaa ja lisätä kuljettajien viihtyvyyttä. Tutkimuksen avulla toimeksiantaja pystyi kartoittamaan kuljettajien työmotivaation nykytilanteen työn sisällön, työyhteisön ja työympäristön osalta. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena vakioidun kyselylomakkeen avulla loppujakelun kuljettajille. Opinnäytetyössä tarkasteltiin työmotivaatiota ja työstressiä erilaisten teorioiden kautta. Työhön valittiin Karasekin työstressiteoria ohjaamaan työn rakennetta yhdessä psykososiaalisten kuormitustekijöiden kanssa. Tutkimuksen tuloksia peilattiin ja käsiteltiin Karasekin työstressiteoriaan avulla. Kehittämisideoiden laatimisisessa hyödynnettiin Työsuojelun määrittelemää psykososiaalisten kuormitustekijöiden arviointiprosessia. Tuloksista voidaan päätellä, että työmotivaatiota heikentää erityisesti työn yksipuolisuus ja työ koetaan vaivattomaksi. Epäkohtien huomioiminen koetaan myös työmotivaatiota heikentäväksi. Työmotivaatiota lisää erityisesti työn autonomisuus ja ammatillinen osaamisen kokeminen, mutta myös luottamus. Työstressiä lisää yötyö, aikataulu ja tiedonkulku. Tutkimuksen aineiston perusteella voidaan päätellä, että kuljettajan työssä näkyy vahvasti kaksi eri näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma on se, että työ koetaan passiiviseksi tai vähän kuormittavaksi, jolloin ammattitaito ei kasva. Työ koetaan myös rutiininomaiseksi, jolloin työstä ei enää saa mitään uutta irti. Nämä tekijät aiheuttavat työmotivaation laskemisen sekä työstressin nousun, koska työ koetaan yksitoikkoiseksi. Ammattitaitoa ei pääse hyödyntämään tai kehittämään. Työn hallittavuus on silloin joko vähäistä tai suurta ja työn vaatimukset ovat vähäiset. Toinen näkökulma on se, että työ koetaan paljon kuormittavaksi. Työstressiä aiheutuu liian korkeista työvaatimuksista eli kiireestä, aikatauluista tai laatuvaatimuksista. Työn hallittavuus on tällöin vähäistä, jolloin työssä ei koeta mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön.