Energiaomavaraisuuden edellytykset luomukotieläintiloilla-caset luomuemolehmä- ja luomumaitotila
Pakarinen, Maarit (2014)
Pakarinen, Maarit
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061212779
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061212779
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää luomukotieläintilojen edellytyksiä tuottaa tilan tarvitsema energia itse tilan omista raaka-aineista. Luomutilat valikoituivat tarkastelun kohteeksi, koska ajatus energiaomavaraisuudesta sopii hyvin luonnonmukaisen maatalouden kestävän kehityksen periaatteisiin. Luomutilat ovat peltoalaltaan suurempia kuin tilat keskimäärin, joten viljelykierrossa olisi periaatteessa parempi mahdollisuus tuottaa esimerkiksi peltobiomassaa energiaksi.
Maatilojen energianlähteiksi valikoituivat puuhake, rypsi ja biokaasu. Tilakohtaisia mahdollisuuksia tuottaa itse tarvitsemansa sähkö, lämpö ja polttoaine tarkasteltiin kahden vaihtoehdon näkökulmasta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa sähkö ja lämpö tuotettaisiin CHP-laitoksessa puuhakkeesta, joka korjattaisiin omasta metsästä. Polttoaine (RME-rypsibiodiesel) tuotettaisiin rypsistä, jota viljeltäisiin omalla tilalla. Toisessa vaihtoehdossa sähkö, lämpö ja polttoaine tuotettaisiin biokaasulla, jonka raaka-aineena olisi pääasiassa karjanlanta ja tarvittaessa säilörehu.
Tässä kvalitativisessa tutkimuksessa omavaraisen energiantuotannon edellytyksiä selvitettiin luomuemolehmä- ja luomumaitotilalta. Tilakohtainen vuotuinen sähkön, lämmön ja polttoaineiden kulutus selvitettiin omistajia haastattelemalla. Lisäksi selvitettiin tilakohtaiset energian vuotuiset kulutushuiput.
Case-luomuemolehmätilalla ei mikään omavaraisen energiantuotannon vaihtoehdoista noussut selkeästi toista paremmaksi. Ongelmaksi muodostuisi molemmissa energiavaihtoehdoissa ylimääräinen lämmöntuotanto. Jos lämpöä ei voitaisi hyödyntää tilan ulkopuolella, ei olisi järkeviä perusteita tavoitella energiaomavaraisuutta. Polttoainetuotanto rypsillä veisi viljelykierrossa yli puolet nurmialasta, joten yhteistyömahdollisuus toisten viljelijöiden kanssa tulisi selvittää. Biokaasuntuotanto pelkästään säilörehulla veisi 59 % nykyisestä säilörehualasta, mutta energiarehu voisi olla tavanomaisesti tuotettua.
Case-luomumaitotilalla kumpikaan vaihtoehdoista ei ollut selkeästi toteuttamiskelpoinen. Molemmissa energiavaihtoehdoissa tuotettaisiin ylimääräistä lämpöä, mikä kannattaisi hyödyntää tilan ulkopuolella. Rypsin viljelykierto veisi liikaa viljelyalaa maitotilallakin. Biokaasuvaihtoehdossa kaikki tilalla syntyvä karjanlanta tarvittaisiin ja lisäksi nykyisestä säilörehualasta 40 % täydentämään metaanintuotantoa. Molemmilla tiloilla tarvittaisiin lisää peltoa jo nurmirehuomavaraisuuden takia.
Maatilojen energianlähteiksi valikoituivat puuhake, rypsi ja biokaasu. Tilakohtaisia mahdollisuuksia tuottaa itse tarvitsemansa sähkö, lämpö ja polttoaine tarkasteltiin kahden vaihtoehdon näkökulmasta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa sähkö ja lämpö tuotettaisiin CHP-laitoksessa puuhakkeesta, joka korjattaisiin omasta metsästä. Polttoaine (RME-rypsibiodiesel) tuotettaisiin rypsistä, jota viljeltäisiin omalla tilalla. Toisessa vaihtoehdossa sähkö, lämpö ja polttoaine tuotettaisiin biokaasulla, jonka raaka-aineena olisi pääasiassa karjanlanta ja tarvittaessa säilörehu.
Tässä kvalitativisessa tutkimuksessa omavaraisen energiantuotannon edellytyksiä selvitettiin luomuemolehmä- ja luomumaitotilalta. Tilakohtainen vuotuinen sähkön, lämmön ja polttoaineiden kulutus selvitettiin omistajia haastattelemalla. Lisäksi selvitettiin tilakohtaiset energian vuotuiset kulutushuiput.
Case-luomuemolehmätilalla ei mikään omavaraisen energiantuotannon vaihtoehdoista noussut selkeästi toista paremmaksi. Ongelmaksi muodostuisi molemmissa energiavaihtoehdoissa ylimääräinen lämmöntuotanto. Jos lämpöä ei voitaisi hyödyntää tilan ulkopuolella, ei olisi järkeviä perusteita tavoitella energiaomavaraisuutta. Polttoainetuotanto rypsillä veisi viljelykierrossa yli puolet nurmialasta, joten yhteistyömahdollisuus toisten viljelijöiden kanssa tulisi selvittää. Biokaasuntuotanto pelkästään säilörehulla veisi 59 % nykyisestä säilörehualasta, mutta energiarehu voisi olla tavanomaisesti tuotettua.
Case-luomumaitotilalla kumpikaan vaihtoehdoista ei ollut selkeästi toteuttamiskelpoinen. Molemmissa energiavaihtoehdoissa tuotettaisiin ylimääräistä lämpöä, mikä kannattaisi hyödyntää tilan ulkopuolella. Rypsin viljelykierto veisi liikaa viljelyalaa maitotilallakin. Biokaasuvaihtoehdossa kaikki tilalla syntyvä karjanlanta tarvittaisiin ja lisäksi nykyisestä säilörehualasta 40 % täydentämään metaanintuotantoa. Molemmilla tiloilla tarvittaisiin lisää peltoa jo nurmirehuomavaraisuuden takia.