Hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohjeistus terveyskeskuksen vuodeosastolle
Siniranta, Timo (2023)
Siniranta, Timo
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304276567
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304276567
Tiivistelmä
Potilaan jokaisen hoitojakson päätteeksi tulee laatia hoitotyön yhteenveto, joka sisältää hoitojakson aikana potilaalle tehdyt hoitotoimet ja yksityiskohtaiset, mutta selkeät ohjeet potilaan jatkohoidon ja seurannan toteuttamiseksi. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön työelämäkumppanina toimineen Riihimäen terveyskeskuksen vuodeosasto 3:n taholta toivot-tiin hoitohenkilökunnan käyttöön ohjeistusta hoitotyön yhteenvedon laatimisesta. Tämä tavoite toimi myös perustana tutkimuskysymykselle: ”Millainen on hyvä ohjeistus hoitotyön yhteenvedon laatimisesta?”
Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellytti perehtymistä potilasasiakirjoja koskevaan lainsäädäntöön, hoitotyön yhteenvetoa ja kirjaamista koskeviin kansallisiin suosituksiin sekä aihepiiristä tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen. Lisäksi osaston hoitohenkilökunnan kokemien kehitystarpeiden tunnistamiseksi suoritettiin osastolla hoitohenkilökunnan haastattelut puolistrukturoiduin kyselylomakkein. Kyselyyn vastaamalla hoitohenkilökunta sai tuoda esiin näkemyksensä siitä, millainen on hyvä ohjeistus hoitotyön yhteenvedon laatimisesta ja missä muodossa se olisi parhaiten hyödynnettävissä heidän päivittäisessä työssään.
Lainsäädäntöön, olemassa oleviin suosituksiin ja hoitohenkilökunnan esittämiin näkemyksiin pohjautuen valmisteltiin ensin hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohjeistuksen prototyyppiversio. Prototyyppiversio luovutettiin koekäyttöön osastolle ja siitä kerättiin hoitohenkilökunnalta palaute. Palautteen pohjalta jatkokehitettiin hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohjeistuksen lopullinen versio.
Lopputuotos, hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohje, oli kaksipuolinen A4-koon tuloste, jonka ensimmäisellä puolella on FinCC-suosituksen mukainen hoitotyön yhteenvedon runko otsikoineen ja otsikoiden sisältöineen. Toisella sivulla on kuvitteelliseen potilastapaukseen perustuva esimerkkiversio valmiista, 1. sivun ohjeen mukaisesti laaditusta hoitotyön yhteenvedosta.
Sekä prototyypistä että ohjeen lopullisesta versiosta saatu käyttäjäpalaute oli yksimielisen positiivista sekä ohjeen sisällön että visuaalisen ilmeen osalta. Ohjetta voidaan hyödyntää vastaavissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä laadukkaiden ja sisällöllisesti yhtenäisten hoitotyön yhteenvetojen laatimisen tukena. Mahdollisena jatkokehityssuuntana voidaan pitää ohjeen muuntamista sähköiseen muotoon.
Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellytti perehtymistä potilasasiakirjoja koskevaan lainsäädäntöön, hoitotyön yhteenvetoa ja kirjaamista koskeviin kansallisiin suosituksiin sekä aihepiiristä tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen. Lisäksi osaston hoitohenkilökunnan kokemien kehitystarpeiden tunnistamiseksi suoritettiin osastolla hoitohenkilökunnan haastattelut puolistrukturoiduin kyselylomakkein. Kyselyyn vastaamalla hoitohenkilökunta sai tuoda esiin näkemyksensä siitä, millainen on hyvä ohjeistus hoitotyön yhteenvedon laatimisesta ja missä muodossa se olisi parhaiten hyödynnettävissä heidän päivittäisessä työssään.
Lainsäädäntöön, olemassa oleviin suosituksiin ja hoitohenkilökunnan esittämiin näkemyksiin pohjautuen valmisteltiin ensin hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohjeistuksen prototyyppiversio. Prototyyppiversio luovutettiin koekäyttöön osastolle ja siitä kerättiin hoitohenkilökunnalta palaute. Palautteen pohjalta jatkokehitettiin hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohjeistuksen lopullinen versio.
Lopputuotos, hoitotyön yhteenvedon laatimisen ohje, oli kaksipuolinen A4-koon tuloste, jonka ensimmäisellä puolella on FinCC-suosituksen mukainen hoitotyön yhteenvedon runko otsikoineen ja otsikoiden sisältöineen. Toisella sivulla on kuvitteelliseen potilastapaukseen perustuva esimerkkiversio valmiista, 1. sivun ohjeen mukaisesti laaditusta hoitotyön yhteenvedosta.
Sekä prototyypistä että ohjeen lopullisesta versiosta saatu käyttäjäpalaute oli yksimielisen positiivista sekä ohjeen sisällön että visuaalisen ilmeen osalta. Ohjetta voidaan hyödyntää vastaavissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä laadukkaiden ja sisällöllisesti yhtenäisten hoitotyön yhteenvetojen laatimisen tukena. Mahdollisena jatkokehityssuuntana voidaan pitää ohjeen muuntamista sähköiseen muotoon.