Ajatuksista tekoihin : koetut attribuutiot ja muut tekijät itsemurha-ajatusten taustalla

Abstract

Lähes sata ihmistä surmaa itsensä joka tunti ympäri maailmaa. Huomattavasti suurempi määrä yksilöitä ajattelee itsemurhaa juuri nyt. Kehittyneimmissä maissa erilaiset projektit ja eettiset valtakunnalliset tavoitteet pyrkivät vähentämään oman maansa itsemurhalukemia selvittämällä millaisilla palveluilla ja muutoksilla itsemurhia voidaan ehkäistä. Yksi suuri teema aihetta pohtiessa on se liittyykö itsemurhaan ja itsemurha-ajatuksiin aina mielenterveydellinen häiriö, vai voivatko itsemurha-ajatukset johtaa rationaaliseen, järjellisesti harkittuun itsemurhaan. Tämä puolestaan johtaa kysymykseen siitä, kuuluuko itsemurha-ajatuksiin ja –yrityksiin aina puuttua. Minne raja voidaan vetää? Erilaiset taustatekijät ja itsemurha-ajatusten aiheuttajat johtavat erilaisiin itsemurhiin. Sen lisäksi, että laajalla variaatiolla itsemurha-ajatusten syyt ovat yhteiskunnallisia, logistisia, biologisia, sosiaalisia ja psykologisia, niille voidaan myös nimetä subjektiivisia kausaaliattribuutioita, kun itsemurhaa ajatteleva henkilö saa itse kertoa niistä syistä, jotka kokee merkityksellisiksi itsemurha-ajatustensa synnylle ja olemassaololle. Nämä havaitut syyt eivät välttämättä vastaa tieteen antamia perusteita tilanteelle, mutta ne voidaan usein johtaa johonkin laajempaan taustatekijään.

Yleisimpiä attribuutioteorioita mukaillen nämä yksilön havaitsemat henkilökohtaiset syyt itsemurha-ajatuksille voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin: yksilöstä itsestään johtuviksi, tai ulkopuolelta tuleviksi. Attribuutioteorian peruserheenä ilmenee terveitsetuntoisen ihmisen luontainen taipumus korostaa sisäisiä ominaisuuksiaan onnistumisen tilanteissa ja syyttää jotain ulkopuolista tekijää epäonnistumisissa. Tilanteen on todettu olevan päinvastainen masentuneiden henkilöiden pohtiessa syyselityksiä tapahtumille: he syyttävät pääsääntöisesti itseään epäonnistumisistaan. Näkyykö tämä myös itsemurha-ajatusten syyselityksissä? Millaisia eroja masentuneiden ja itseään ei-masentuneina pitävien itsemurhaa ajattelevien henkilöiden välillä voidaan havaita?

Juuri näitä yksilökohtaisia syyselityksiä on koottu yhteen ja analysoitu tämän opinnäytetyön pääosin kvantitatiivisessa kyselytutkimuksessa, johon osallistui 130 viimeisen vuoden aikana itsemurhaa ajatellutta henkilöä. Internetissä teetetty anonyymi kyselytutkimus kokosi oleellisten vertailun mahdollistavien perustietojen lisäksi niitä sisäisiä ja ulkoisia muuttujia, joita arvioimalla itsemurhaa ajatelleet henkilöt voivat määritellä omat henkilökohtaiset kausaaliattribuutionsa. Vastauksista ilmeni, että masennusdiagnoosin saaneet henkilöt arvioivat kauttaaltaan kaikki tekijät vaikutukseltaan merkityksellisimmiksi, kuin henkilöt, jotka eivät kokeneet olevansa masentuneita. Ajatusten vakavuus, yleisyys ja syyt vaihtelivat jopa huomattavasti eri tekijöiden mukaan. Uskonnolla, työ- tai opiskelutilanteella ja seurustelutilanteella voitiin todeta olevan yhteys eri muuttujien merkityksellisyyteen itsemurha-ajatuksissa, ja itsemurha-ajatusten tasoon. Suosituin yhtenäinen vaikuttaja vastaajien keskuudessa oli yksinäisyys.

Almost a hundred people commit suicide every hour around the world. Considerably larger number of individuals are thinking about doing the same right now. Many countries are trying to reduce their suicide rate by finding the most effective services and procedures with different projects and by creating nationwide ethical priorities. One of the most popular themes around this subject is whether a mental illness is always connected to suicidal ideation and suicides, or whether a suicide can be a rational decision of a healthy man. This then leads to the question whether every suicidal thought, ideation and action should be intervened. Where to draw the line? Different factors behind the suicidal thoughts lead to different kind of resolutions. Besides the large variation of societal, logistical, biological, social and psychological effectiveness to suicidal behavior, there are also subjective causal attributions which are uniquely represented by the person himself, who suffers from the suicidal thoughts. These attributions may have no visible connection to the scientific factors of the situation, but can often be led to some more official main source.

By adapting the most common attribution theories these subjective attributions named by individual are either internal or external. Internal reasons are caused by the person himself, and the external reasons are situational or caused by someone else. The fundamental error of attribution theory suggests that a person with healthy self-esteem is most likely to explain success with internal attribution, and reversibly blames something external in the case of failure. Interestingly the situation is totally contrary when it comes to people with low self-esteem or depression. They tend to accuse their internal characteristics for the misfortune they have come across, and think that success is coincidental and external. Does this also emerge with people with suicidal thoughts? What kind of differences can be accentuated between those who are depressed and those who think they are not?

Exactly these subjective causal attributions are aggregated and analyzed in this mainly quantitative research of this thesis. 130 individuals, who have had suicidal thoughts in the last year, answered the anonym online survey, which consists of the basic information and the list of measurable internal and external factors. The results show, that the people who either are diagnosed with depression or think they are depressed give a much more value to all factors than persons who think they are not depressed. The seriousness, commonness and reasons of suicidal thoughts varied even notable with different comparable facts. Most popular single factor among all answers was the loneliness.