Jääkiekkoilijoiden tasapainoharjoittelu aivotärähdyksen jälkeen
Palviainen, Joonas; Luusalo, Leevi (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305027211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305027211
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, valmentajille sekä pelaajille aivotärähdyksistä sekä niiden kuntouttamisesta. Tavoitteena oli selvittää, minkälainen vaikutus aivotärähdyksillä on tasapainoon ja saadaanko säännöllisellä harjoittelulla tasapainoa kehitettyä aivotärähdyksen saaneilla. Kohderyhmänä toimi SM-sarjatasolla pelaava SaiPan U-20 joukkue. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Liiga SaiPa Oy:n kanssa.
Tutkimukseen otettiin 8 koehenkilöä, jotka täyttivät sisäänottokriteerit. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, aivotärähdyksen saaneet interventioryhmään (n4) ja ei aivotärähdystä saaneet kontrolliryhmään (n4). Alkumittaukset suoritettiin molemmille ryhmille ennen tasapainoharjoittelujaksoa. Interventioryhmä suoritti kahdeksan viikon tasapainoharjoitus ohjelman, jonka jälkeen molemmille ryhmille suoritettiin loppumittaukset. Harjoitusohjelma sisälsi staattista, dynaamista ja reaktiivista tasapainoa harjoittavia liikkeitä. Yksi kontrolliryhmäläinen sai aivotärähdyksen viikkoa ennen loppumittauksia. Hänelle suoritettiin loppumittaukset mutta tulokset analysoitiin yksilötasolla. Loppumittaukseen osallistui interventioryhmästä (n4) ja kontrolliryhmästä (n3). Subjektiivisia kokemuksia aivotärähdyksestä ja tasapainoharjoittelujaksosta kerättiin interventioryhmäläisiltä alku- ja loppumittauksissa sähköisellä kyselylomakkeella.
Kahdeksan viikon mittaisella tasapainoharjoittelujaksolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää (p>0,05) vaikutusta aivotärähdyksen saaneiden nuorten jääkiekkoilijoiden staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon. Tutkimuksesta selviää myös, että aivotärähdyksen saaneen koehenkilön helpompien M-BESS testien tulokset heikkenivät enemmän, kuin haastavampien testien. Tutkimuksen pienen koehenkilömäärän vuoksi tuloksia ei voida yleistää perusjoukkoon.
Tutkimukseen otettiin 8 koehenkilöä, jotka täyttivät sisäänottokriteerit. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, aivotärähdyksen saaneet interventioryhmään (n4) ja ei aivotärähdystä saaneet kontrolliryhmään (n4). Alkumittaukset suoritettiin molemmille ryhmille ennen tasapainoharjoittelujaksoa. Interventioryhmä suoritti kahdeksan viikon tasapainoharjoitus ohjelman, jonka jälkeen molemmille ryhmille suoritettiin loppumittaukset. Harjoitusohjelma sisälsi staattista, dynaamista ja reaktiivista tasapainoa harjoittavia liikkeitä. Yksi kontrolliryhmäläinen sai aivotärähdyksen viikkoa ennen loppumittauksia. Hänelle suoritettiin loppumittaukset mutta tulokset analysoitiin yksilötasolla. Loppumittaukseen osallistui interventioryhmästä (n4) ja kontrolliryhmästä (n3). Subjektiivisia kokemuksia aivotärähdyksestä ja tasapainoharjoittelujaksosta kerättiin interventioryhmäläisiltä alku- ja loppumittauksissa sähköisellä kyselylomakkeella.
Kahdeksan viikon mittaisella tasapainoharjoittelujaksolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää (p>0,05) vaikutusta aivotärähdyksen saaneiden nuorten jääkiekkoilijoiden staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon. Tutkimuksesta selviää myös, että aivotärähdyksen saaneen koehenkilön helpompien M-BESS testien tulokset heikkenivät enemmän, kuin haastavampien testien. Tutkimuksen pienen koehenkilömäärän vuoksi tuloksia ei voida yleistää perusjoukkoon.