Runkohinnoitteluun potentiaalisten leimikoiden arvioinnin kehittäminen
Viljanen, Jan-Markus (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413636
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä pyrittiin löytämään soveltuvin menetelmä runkohinnoiteltavien leimikoiden arviointiin. Tutkimuksen aikana kerättiin tietoa eri arviointimenetelmistä ja niiden mahdollisista eroavuuksista ja yhtäläisyyksistä. Leimikoiden arvioituja puustotunnuksia verrattiin hakkuun jälkeiseen kertymään, joka kultakin leimikolta tuli.
Tutkimus oli määrällinen, ja jossa leimikoiden ominaisuuksiin keskityttiin laskennallisesti
määriteltävissä olevien ominaisuuksien kautta. Tutkimusta varten mitattiin 13 eri leimikkoa, joista saatiin 15 eri hakkuukertymää; osasta leimikoista mitattiin kahden eri puulajin tunnusluvut. Mitattuja koealoja kertyi 49, ja hakatut leimikot kattoivat yhteensä 22,3 ha:n alan. Tulosten tilastolliseen analysointiin käytettiin kahden riippuvan otoksen t-testiä, jonka lisäksi mittaustuloksia havainnollistettiin taulukoin.
Tutkimustulokset osoittivat, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa menetelmää, jolla leimikon arviointi onnistuisi varmasti. Yksi menetelmä osoitti käyttökelvottomuutensa leimikon arviointiin, mutta muut kolme menetelmää ovat käyttökelpoisia oikein hyödynnettynä. Tärkeimpänä havaintona nousi esiin leimikon arvioijan tuntemus metsästä sekä kyky arvioida mittaustuloksien oikeellisuutta. Mikään mittausmenetelmä ei antanut sellaisia tuloksia, että puustoa voisi arvioida ainoastaan sen avulla.
Tutkimus oli määrällinen, ja jossa leimikoiden ominaisuuksiin keskityttiin laskennallisesti
määriteltävissä olevien ominaisuuksien kautta. Tutkimusta varten mitattiin 13 eri leimikkoa, joista saatiin 15 eri hakkuukertymää; osasta leimikoista mitattiin kahden eri puulajin tunnusluvut. Mitattuja koealoja kertyi 49, ja hakatut leimikot kattoivat yhteensä 22,3 ha:n alan. Tulosten tilastolliseen analysointiin käytettiin kahden riippuvan otoksen t-testiä, jonka lisäksi mittaustuloksia havainnollistettiin taulukoin.
Tutkimustulokset osoittivat, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa menetelmää, jolla leimikon arviointi onnistuisi varmasti. Yksi menetelmä osoitti käyttökelvottomuutensa leimikon arviointiin, mutta muut kolme menetelmää ovat käyttökelpoisia oikein hyödynnettynä. Tärkeimpänä havaintona nousi esiin leimikon arvioijan tuntemus metsästä sekä kyky arvioida mittaustuloksien oikeellisuutta. Mikään mittausmenetelmä ei antanut sellaisia tuloksia, että puustoa voisi arvioida ainoastaan sen avulla.