Vanhempien kokemuksia ADHD-diagnoosin saaneiden lasten arjen tukemisesta
Tuononen, Iina; Karhu, Niina (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220666
Tiivistelmä
Varhainen ADHD- oireiden tunnistaminen on tärkeätä, että palvelut osataan suunnitella ja toteuttaa oikea- aikaisesti. Opinnäytetyön tehtävänä oli tutkia, millaista on lapsiperheiden arki, kun perheessä on ADHD-diagnoosin saanut lapsi. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ADHD-diagnoosista, sen oireiden ilmenemisestä ja erilaisista tukimuodoista. Opinnäytetyö tarkastelee erilaisia tukimuotoja ja palveluita, joita perhe on saanut ADHD-diagnoosia ennen ja sen jälkeen.
Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena opinnäytetyönä, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavia oli viisi vanhempaa, joilla on perheessä ADHD-diagnoosin saanut kouluikäinen lapsi tai lapsia. Aineisto kerättiin Teams-haastatteluilla sekä kasvotusten haastattelemalla. Haastattelut tallennettiin. Haastattelumateriaalin analyysi tapahtui aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että mahdollisista tukitoimista ja palveluista ei ollut saatu riittävästi tietoa ennen ADHD-diagnoosia ja sen jälkeen. Vanhempien oma aktiivisuus oli merkittävässä roolissa tuen saamiseksi. Haastattelussa kerrottiin, että lapset saivat ADHD-diagnoosin jo alle kouluikäisenä. ADHD-oireet ovat jokaisella erilaiset, ja oireet ilmenevät jo varhaislapsuudessa. Erityisesti rutiinit ja aikuisen tuki päivittäisissä toiminnoissa auttaa lasta arjessa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ADHD-diagnoosin saanut lapsi tarvitsee tukea pitkäaikaisesti ja vanhemman rooli lapsen hyvinvoinnin tukijana on merkittävä. ADHD-oireiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa mahdollistaa tuen antamisen oikea-aikaisesti. Vanhemmuuden tukeminen antamalla paremmin lisätietoa palveluista olisi tärkeää. Tiedon saanti lisää ymmärrystä, miten lasta voidaan tukea. Opinnäytetyön lopputuloksena syntyi kehittämisideoita lapsiperhepalvelujen kehittämiseksi.
Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena opinnäytetyönä, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavia oli viisi vanhempaa, joilla on perheessä ADHD-diagnoosin saanut kouluikäinen lapsi tai lapsia. Aineisto kerättiin Teams-haastatteluilla sekä kasvotusten haastattelemalla. Haastattelut tallennettiin. Haastattelumateriaalin analyysi tapahtui aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että mahdollisista tukitoimista ja palveluista ei ollut saatu riittävästi tietoa ennen ADHD-diagnoosia ja sen jälkeen. Vanhempien oma aktiivisuus oli merkittävässä roolissa tuen saamiseksi. Haastattelussa kerrottiin, että lapset saivat ADHD-diagnoosin jo alle kouluikäisenä. ADHD-oireet ovat jokaisella erilaiset, ja oireet ilmenevät jo varhaislapsuudessa. Erityisesti rutiinit ja aikuisen tuki päivittäisissä toiminnoissa auttaa lasta arjessa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ADHD-diagnoosin saanut lapsi tarvitsee tukea pitkäaikaisesti ja vanhemman rooli lapsen hyvinvoinnin tukijana on merkittävä. ADHD-oireiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa mahdollistaa tuen antamisen oikea-aikaisesti. Vanhemmuuden tukeminen antamalla paremmin lisätietoa palveluista olisi tärkeää. Tiedon saanti lisää ymmärrystä, miten lasta voidaan tukea. Opinnäytetyön lopputuloksena syntyi kehittämisideoita lapsiperhepalvelujen kehittämiseksi.