Kanta-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalisesta kuntoutuksesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esille sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalisen kuntoutuksen nykytilanteesta Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ja mahdollisesti löytää kehittämisideoita sosiaalisen kuntoutuksen roolin jäsentämistä varten. Tutkimuskysymykset liittyivät sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin sosiaalisen kuntoutuksen tämänhetkisestä roolista sekä mahdollisten kehittämistarpeiden tunnistamiseen. Tavoitteena oli, että opinnäytetyön yhteistyökumppani eli Kanta-Hämeen hyvinvointialue voisi tulevaisuudessa hyödyntää tuotettua tietoa sosiaalisen kuntoutuksen käytäntöjen yhtenäistämiseksi ja kehittämiseksi.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin sosiaalisen toimintakyvyn, syrjäytymisen ja osallisuuden käsitteitä, jotka liittyvät vahvasti sosiaalityöhön ja sosiaaliseen kuntoutukseen. Tietoperustaan kuului myös sosiaalisen kuntoutuksen teema, jonka yhteydessä käsiteltiin muun muassa palvelun määritelmää, kohderyhmää ja suhdetta kuntouttavaan työtoimintaan.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineistonkeruumenetelmänä toimi avoimista kysymyksistä koostunut sähköinen kyselylomake. Kysely jaettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueen aikuissosiaalityössä työskenteleville sosiaalityöntekijöille, ja aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että sosiaalinen kuntoutus näyttäytyy työntekijöille liian vakiintumattomana ja vähäisellä käytöllä olevana palveluna. Työntekijöiden mielestä asiakkaille tarjottavien ryhmätoimintojen määrää pitäisi lisätä ja sisältöjä monipuolistaa, ja myös niiden limittyminen kuntouttavan työtoiminnan ryhmien kanssa aiheuttaa epäselvyyttä.

Aineiston perusteella palvelun kehittämiselle olisi tarvetta, jotta sosiaalisen kuntoutuksen kriteerit olisivat yhtenäiset koko hyvinvointialueen osalta ja sen sisältö tarpeeksi monipuolista vastaamaan erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Vaikka tämä tutkimus oli kohdennettu pelkille sosiaalityöntekijöille, voisi kehittämistyöhön jatkossa ottaa heidän lisäksi mukaan myös sosiaaliohjaajia ja muita sosiaalisen kuntoutuksen verkostoon kuuluvia toimijoita.