Ratkaisukeskeisen kuraattorityön kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, millä tavalla ratkaisukeskeistä menetelmää voi hyödyntää kouluympäristössä kuraattorityössä. Tarkoituksena oli myös kartoittaa, millä tavalla ratkaisukeskeistä menetelmää jo tällä hetkellä hyödynnetään kuraattorin työssä. Tarkoituksena oli myös kerätä tietoa siitä, mitä osaamistarpeita kuraattorityössä tarvitaan. Tavoitteena oli luoda tietopaketti, jota sosiaalialan ammattilaiset voivat hyödyntää työskennellessään lasten parissa. Tavoitteena oli myös kehittää kuraattorityötä yhä ratkaisukeskeisemmäksi.

Opinnäytetyön teoriaosuus koostuu ratkaisukeskeisyydestä, voimavaralähtöisyydestä, positiivisesta psykologiasta, kuraattorityöstä ja kuraattorityön osaamistarpeista. Opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa sovelletaan sekä arviointitutkimuksellista lähestymistapaa että yhteiskehittämisen menetelmiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Vantaan kuraattoria, sekä järjestämällä kehittämistyöpaja haastattelussa olleille kuraattoreille. Aineiston analyysissä käytettiin temaattista analyysiä.

Tutkimustulokset osoittavat, että ratkaisukeskeistä menetelmää hyödynnetään kuraattorityössä, kuitenkin osittain tiedostamatta. Tulosten mukaan kuraattorit kokevat ratkaisukeskeisyyteen sisältyvät elementit hyödyllisiksi työkaluiksi. Selvimmäksi toimivaksi työkaluksi nousi vahvuuksiin ja voimavaroihin keskittyminen. Tutkimustuloksista ilmenee myös, että kuraattorit kokevat aikaisemman sosiaalialan työkokemuksen olevan olennaisessa osassa kuraattori työssä pärjäämisessä. Tulosten pohjalta voidaan arvioida, että ratkaisukeskeistä menetelmää on perusteltua hyödyntää kuraattorintyössä. Tulosten pohjalta voidaan myös todeta, että kuraattorityö on luonteeltaan vaativaa ja kaipaa taustalle kattavan kokemuksen sosiaalialan työkentästä.

Kehittämisehdotuksia tämän tutkimuksellisen kehittämistyön pohjalta on järjestää säännöllisiä yhteisöllisiä kehittämispajoja, joissa käsitellään yhteisen keskustelun ja työskentelyn kautta tiettyä menetelmää. Kehittämistyöpajoissa kuraattorit pääsevät jakamaan hiljaista tietoa ja tätä kautta kehittämään kaikkien kuraattorien ammatillista osaamista. Yhteisen keskustelun pohjalta on myös mahdollista tunnistaa oman työskentelynsä vaikuttavuutta. Osaamisen jakaminen voidaan nähdä erityisen tärkeänä tilanteessa, jossa psykologipula on edelleen nähtävissä. Myös siirtyminen hyvinvointialueelle, ja tätä myötä saman työnantajan alaisuudessa työskentelevien kuraattorien määrän kasvamisen johdosta, on erityisen tärkeää yhdenvertaistaa koulun opiskeluhuollon laadukkuutta. Toinen keskeinen kehitysehdotus on monipuolistaa menetelmäopetusta sosiaalialan ja sosiaalityön opinnoissa.