Terveysasemilla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu

Abstract

TIIVISTELMÄ

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma

ANU HEDIN Terveysasemilla työskentelevien sairaanhoitajien koke- TARJA PRIHA muksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu

Opinnäytetyö 36 sivua + 5 liitesivua Työn ohjaaja Lehtori Sari Engelhardt Toimeksiantaja Kotkan kaupunki Syyskuu 2014 Avainsanat kaltoinkohtelu, laiminlyönti, lapsi, sairaanhoitaja

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia terveysasemalla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu. Onko hoitotyön suositus lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta tuttu terveysasemien sairaanhoitajille. Selvitetään lisäksi, kokevatko sairaanhoitajat saavansa tukea työyhteisöltään epäillessään lapsen kaltoinkohtelua. Tutkimus tehtiin Kotkan kaupungille. Menetelmäksi muodostui puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui neljä terveysasemalla työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastattelu eteni teemahaastattelu rungon mukaisesti. Teemat muodostuivat teorian pohjalta. Tuloksista ilmeni, että hoitajat kokivat valmiutensa tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu hyviksi ja luottivat asiassa omaan vaistoonsa. Hoitajat kaipasivat kuitenkin lisäkoulutusta kaltoinkohtelun merkkien tunnistamiseen. Hoitotyön suositus oli huonosti tunnettu, ja se ei ollut työvälineenä käytössä terveysasemilla. Hoitajat kokivat saavansa kollegalta, esimieheltä ja työyhteisöltä tukea epäiltäessä kaltoinkohtelua. Tämä tuki koettiin suureksi voimavaraksi. Haastateltavat toivoivat kehittämisehdotuksissaan ulkopuolisen asiantuntijan antamaa koulutusta kaltoinkohtelun merkkien tunnistamiseen. Tämän koulutuksen tulisi olla säännöllistä. Työyksiköissä toivottiin asiaa pidettävän esillä. Toivottiin hoitopolun laatimista ja sen jalkauttamista perusterveydenhuoltoon. Hoitotyön suositus lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta tulisi tehdä tunnetuksi. Suosituksesta tulisi tehdä työväline henkilökunnalle. Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi lisätä ja kehittää, jotta asiaan voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

ABSTRACT

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU University of Applied Sciences Health Care

ANU HEDIN Experiences of Nurses in health centers Concerning Their TARJA PRIHA Competence to Recognize child maltreatment

Bachelor’s Thesis 36 pages + 5 pages of appendices Supervisor Sari Engelhardt, Senior Lecturer Commissioned by Kotkan kaupunki September 2014 Keywords neglect, maltreatment, child, nurse

The aim of this bachelor`s thesis was to study the experiences of nurses who worked in health centers, concerning their competence to recognize child maltreatment and neglect. Does nurses knew the nursing guideline about recognizing child abuse and neglect, also to study did nurses receive support from their colleagues if they suspected child maltreatment. This study was made for city of Kotka. Thesis study method was half- structured theme interview. We interviewed four nurses who worked in health centers. Interviews proceeded in the theme interview frame. The themes were based from the theory. Based from the results nurses thought their competence to recognize child maltreatment was good and they trusted their own intuition. Nurses needed, however, more education about recognizing the signs of maltreatment. Nursing guideline about recognizing child abuse and neglect were poorly known and nurses did not use that in their daily work. Nurses felt that they received support from their colleagues, superiors and work community if they suspected child maltreatment. This kind of support was very important resource. In their development proposals, interviewed nurses wished to be given education by outside expert about recognizing the signs of child maltreatment. This kind of education should be regular. Work communities wished that this subject should be kept important. Nurses hoped to get nursing schema and it should be dismounted into public health care. Nursing guideline about child maltreatment should be made well known and that should be in daily work. Co-operation between different authorities should be increased and developed. This could help recognizing child neglect and maltreatment at early state.