Tunnelukkojen vaikutus ohjaustyöhön lastensuojeluyksikössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on lisätä ohjaajien ymmärrystä lasten tunnereaktioista ja ohjaajien ohjaustaitoja haastavissa ohjaustilanteissa lasten kanssa. Tavoitteena on laittaa ohjaajat pohtimaan omia tunnelukkojaan ja antaa välineitä omien tunnelukkojen käsittelyyn. Pyrkimyksenä on auttaa ohjaajia valitsemaan kasvatustapa, joka ei aiheuta suurta tunnereaktiota vaativissa kasvatuksellisissa tilanteissa heille itselleen. Tavoitteena on lisätä ohjaajien tietoisuutta tunnelukoista ja niiden vaikutuksesta ohjaustaitoihin haastavissa tilanteissa alakouluikäisten lasten kanssa lastensuojeluyksikössä. Tutkimuksesta hyötyvät kaikki erityistä tukea tarvitsevien kouluikäisten lasten kasvattajat, niin vanhemmat kuin ammattikasvattajat. Myös henkilöt, jotka haluavat lähteä tutkimaan omia tunnelukkojaan, sillä tutkimus tarjoaa hyviä näkökulmia ja avaa aihetta.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käsitellään tunnelukkoja, niiden syntymistä ja vaikutusta aikuisuuteen. Lisäksi toisena tärkeänä teemana käsitellään lastensuojelua; lastensuojelulakia, erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja erityisesti lastenkoteja. Tutkimuksessa esitellään myös tälle opinnäytetyölle keskeisiä ohjausosaamiseen vaikuttavia tekijöitä lastensuojelussa, joita ovat mentalisaatio, tunteiden säätely, turvallisuus, vuorovaikutus ja traumatietoisuus.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja avoimella kyselyllä. Teemahaastatteluun/ryhmähaastatteluun osallistui neljä pienryhmäkodin ohjaajaa, ja kyselyyn kaksi ohjaajaa. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin useita laadulliselle tutkimukselle ominaisia analysointimenetelmiä: aineiston teemoittelua, luokittelua, yhdistelyä ja tiivistämistä.

Tutkimustulosten mukaan teemahaastattelu sai ohjaajat pohtimaan tunnelukkojaan työssään. Omia tunnelukkoja oli tarkasteltu enemmän kasvatustyössä, ja alettu pohtimaan niiden vaikutusta omaan toimintaan. Myös lasten näkökulmaa oli alettu miettiä tarkemmin, että mistä lasten haastava käytös johtuu. Tulosten mukaan ohjaajat olivat nähneet omien tunteiden ja tunnelukkojen reflektoinnin entistä tärkeämmäksi. Teemahaastattelun mukaan väkivaltaisuus nousi yleisimmäksi tilanteeksi, jossa erilaiset tunteet nousivat kasvatustilanteissa. Haastavissa kasvatustilanteissa keskeisiä tunteita olivat turhautuneisuus, epätoivo, riittämättömyyden tunne, empatia ja ymmärrys.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tunnelukot on vielä melko vieras käsite lastensuojelussa. Olisi hyödyllistä, että etenkin ammatikseen lasten kanssa työskentelevät saisivat lisää tietoa tunnelukoista ja niiden vaikutuksesta omaan toimintaan kasvatustyössä. Tärkeää olisi myös tunnelukkojen työstäminen turvallisessa työyhteisössä.