Viestinnän palvelumuotoilun hyödyntäminen vähän liikkuvien aktivoimisessa

Abstract

Liikkumattomuus on tiedostettu uhka suomalaisten kansanterveydelle. Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää sitä, millainen rooli viestinnällä on vähän liikkuvien aktivoimisessa sekä sitä, millainen viestintä madaltaa kynnystä liikunnan aloittamiseen ja myötävaikuttaa siihen, että liikunnasta tulee konkreettisesti osa arkea. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ymmärrystä vähän liikkuvien kohderyhmästä ja luoda liikuntaviestintää tekeville työkaluja, joita hyödyntämällä viestinnästä saa paremmin kohderyhmän tarpeita vastaavaa. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli CampusSport, joka tuottaa liikuntapalveluita Turun korkeakouluyhteisölle.

Opinnäytetyön tietoperustan ytimen muodostivat liikuntakäyttäytyminen ja vähän liikkumisen ilmiö sekä aiempi liikuntaviestinnän tutkimus. Lisäksi tietoperustassa käsiteltiin käyttäytymiseen liittyviä psykologisia teorioita, sosiaalista markkinointia, viestintää sekä sen alalukuina imagoa, mainetta ja brändiä, sidosryhmäviestintää ja sisältömuotoilua.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä laadullisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Kehittämistehtävässä lähestymistapana oli palvelumuotoilu, ja opinnäytetyöprosessi noudatteli British Design Councilin tuplatimanttimallia.

Opinnäytetyössä kävi ilmi, että viestinnän rooli liikkumisen edistämisessä koetaan merkitykselliseksi, mutta liikuntaviestinnän pitäisi olla huomattavasti nykyistä monimuotoisempaa, jotta se kannustaisi vähän liikkuvia aloittamaan liikkumisen. Liikuntaharrastuksen aloittamisen kynnystä madaltaa se, jos palveluntarjoaja tarjoaa viestintäkanavissaan mahdollisimman yksityiskohtaista faktatietoa. Opinnäytetyön johtopäätöksenä todettiin, että liikuntaviestintää on syytä uudistaa, jotta se kannustaisi yhä useampia ihmisiä liikkumaan.

Opinnäytetyön konkreettisena tuotoksena syntyi aloittelijoille suunnatun liikuntaviestinnän peruspilarit -työkalu ja viestintäsapluunat erilaisille asiakaspersoonille viestimiseen. Opin-näytetyön tutkimusjoukko koostui aikuisväestöstä korkeakouluympäristössä, mutta tuloksia ja kehitettyjä työkaluja on mahdollista hyödyntää sovelletusti liikuntasektorilla laajemminkin.