Kertomuksia empatiataitojen kehittymisestä ohjaajan työotteeseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana oli kiinnostus selvittää, kuinka sosiaalialan ohjaajat kokevat omien empatiataitojensa kehittyneen. Millaiset asiat ovat vaikuttaneet taitojen kehittymiseen lapsuuden ja nuoruuden ajanjaksoilla, sosiaalialan koulutuksessa ja työelämässä. Tavoitteena oli selvittää, kuinka empatiataidot näkyvät ohjaustyössä sekä erilaisissa asiakaskohtaamisissa. Ja miten ohjaustyön ammattilaiset itse kokevat empatian merkityksen työssään.

Kehittämistyön tietoperusta muodostui empatian, dialogisuuden, ratkaisukeskeisyyden ja voimavaraistumisen yhteyteen. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa käytettiin teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistuvien subjektiiviset kokemukset empatiataitojen kehittymisestä ja niiden käyttämiseen työelämässä muodostivat olennaisen osan tutkimusta.

Empatia on taito, jonka avulla sosiaalialan ohjaaja voi tunnistaa ja myötäelää asiakkaan kokemuksia ja mielentiloja. Empatiataitoja voi harjoitella ja oppia, joten niitä voi myös opettaa. Keskeistä empatiataitoja opetellessa on tunnistaa omat asenteet ja oletukset ja tarkastella niitä kriittisesti. Reflektointi kollegan kanssa auttaa jäsentämään ajatuksia ja muodostamaan laajemman näkemyksen eri asioista ja tilanteista. Parhaimmillaan työn reflektointi mahdollistaa empatian työyhteisössä, auttaa dialogin äärelle ja voimaannuttaa.

Ohjaajan ratkaisukeskeinen työote mahdollistaa asiakkaan voimavarojen ja vahvuuksien hyödyntämisen hänelle tärkeiden asioiden eteenpäin saamiseksi. Ohjaajan on tärkeää pysähtyä aidosti kuuntelemaan asiakkaan kertomusta. Voimme asettua asiakkaan asemaan ja miettiä, mitä itse tuntisimme, jos olisimme hän, tai keskittyä selvittämään, miltä asiakkaasta tuntuu ja mitä hän kokee. Empatia ja moraali yhdessä, ohjaavat työskentelyä asiakaslähtöisyyteen ja vahvistavat asiakkaan itsemääräämisoikeutta.

Tutkimukseen osallistui viisi ohjaustyön ammattilaista. Osallistuvien työkokemus oli karttunut erilaisissa työtehtävissä ja työpaikoissa. Työkokemus oli kertynyt muun muassa nuoriso-, seurakunta-, sosiaali- sekä opetusalan ohjaustehtävistä yksityisellä sekä julkisella sektorilla.

Kehittämistyön tuloksena saatiin kokemukseen perustuvaa tietoa empatiataitojen käytettävyydestä ja hyödyistä ohjaustyössä. Empatia ja tunnetaidot muodostivat yhdessä ratkaisukeskeisen työotteen, dialogisuuden ja työn reflektoinnin kanssa kokonaisuuden, jonka avulla asiakas tuli kuulluksi ja nähdyksi oman elämänsä asiantuntijana. Tällainen työote koettiin vaikuttavana ja työn kuormitusta vähentävänä.

Asiasanat: Empatia, dialogisuus, ratkaisukeskeisyys, voimaantuminen