Ikäihmiset ja yksinäisyys
Nikkinen, Suvi; Pesu, Tanja (2023)
Nikkinen, Suvi
Pesu, Tanja
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023082324904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023082324904
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli ikäihmisten yksinäisyys, ja se toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Yksinäisyys koskettaa monia ikäihmisiä, ja on kokijoilleen useimmiten negatiivinen tunne. Sosionomi ei pysty välttymään tältä erityiskysymykseltä työskennellessään ikäihmisten parissa, ja siksi tavoitteena oli herättää keskustelua ammattilaisten keskuudessa ikäihmisten kokeman yksinäisyyden vaikutuksista. Tarkoituksena oli selvittää mitkä asiat yksinäisyyteen vaikuttavat ja millaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ikääntyneen hyvinvointiin.
Teoriaosuuden tarkoituksena oli koota tietoa ikäihmisten kokemasta yksinäisyydestä. Teoriaosuudessa keskityttiin selvittämään tarkemmin yksinäisyyteen vaikuttavia asioita, kuten toimintakyvyn ja koronan vaikutuksia yksinäisyyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi kokosimme sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, kuinka ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä voisi lieventää.
Opinnäytetyön tuloksina saatiin selville, että yksinäisyyteen vaikuttivat muun muassa toimintakyky, taloudellinen tilanne, sukupuoli ja asuuko ikääntynyt yksin. Myös asuinympäristöllä ja koronapandemialla oli vaikutusta yksinäisyyden kokemukseen. Yksinäisyydellä oli moninaisia vaikutuksia ikääntyneen hyvinvointiin, kuten yhteys uniongelmiin, itsemurhariskiin, turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteeseen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että yksinäisyys on ikäihmisten keskuudessa hyvin yleistä, yksilöllistä ja kokonaisvaltaista. Kyseessä ei ole vain yksilön oma mielen ongelma, vaan sillä on kokonaisvaltaisempia vaikutuksia niin yksilöön kuin yhteiskuntaankin. Voidaan sanoa, että yksinäisyys on myös yhteiskunnan ongelma, johon tulisi reagoida mahdollisimman nopeasti sekä kohdentaa riittävästi resursseja mieluiten jo ennaltaehkäisevään työhön eikä vasta korjaaviin palveluihin.
Teoriaosuuden tarkoituksena oli koota tietoa ikäihmisten kokemasta yksinäisyydestä. Teoriaosuudessa keskityttiin selvittämään tarkemmin yksinäisyyteen vaikuttavia asioita, kuten toimintakyvyn ja koronan vaikutuksia yksinäisyyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi kokosimme sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, kuinka ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä voisi lieventää.
Opinnäytetyön tuloksina saatiin selville, että yksinäisyyteen vaikuttivat muun muassa toimintakyky, taloudellinen tilanne, sukupuoli ja asuuko ikääntynyt yksin. Myös asuinympäristöllä ja koronapandemialla oli vaikutusta yksinäisyyden kokemukseen. Yksinäisyydellä oli moninaisia vaikutuksia ikääntyneen hyvinvointiin, kuten yhteys uniongelmiin, itsemurhariskiin, turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteeseen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että yksinäisyys on ikäihmisten keskuudessa hyvin yleistä, yksilöllistä ja kokonaisvaltaista. Kyseessä ei ole vain yksilön oma mielen ongelma, vaan sillä on kokonaisvaltaisempia vaikutuksia niin yksilöön kuin yhteiskuntaankin. Voidaan sanoa, että yksinäisyys on myös yhteiskunnan ongelma, johon tulisi reagoida mahdollisimman nopeasti sekä kohdentaa riittävästi resursseja mieluiten jo ennaltaehkäisevään työhön eikä vasta korjaaviin palveluihin.