Mielen hyvinvoinnin edistäminen opetustyössä

Abstract

Mielen hyvinvointi työssä on kokonaisuus, johon liittyvät sekä työn kuormitustekijät että työn voimavarat. Työyhteisöissä mielen hyvinvointia voidaan tukea esimerkiksi erilaisilla arkikäytännöillä tai kehittämällä työn organisointia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kohdeorganisaation työntekijöiden kokemuksia mielen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä työyhteisössään ja yhteiskehittämisen keinoin löytää keinoja sen edistämiseksi. Työn tavoitteena oli käynnistää työyhteisössä kehittämisprosessi mielen hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistämiseksi. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi kuntaorganisaatio ja kehittämistyö toteutettiin kunnan yhtenäiskoulussa.

Mielen hyvinvointia lähestyttiin opinnäytetyössä työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden sekä työyhteisön resilienssin ja psykologisen turvallisuuden näkökulmista. Opinnäytetyö toteutettiin työntekijälähtöisesti tutkimuksellisena kehittämisenä, jossa tutkittavat toimivat oman työnsä asiantuntijoina. Itse kehittämistoiminta eteni vuorovaikutuksessa asiantuntijuutta ja erilaisia näkökulmia jakaen. Opinnäytetyö toteutettiin kaksivaiheisesti teettämällä ensin kohdeorganisaation työntekijöille kysely heidän kokemuksistaan työn psykososiaalisista kuormitustekijöistä sekä työyhteisön resilienssistä ja psykologisesta turvallisuudesta. Toisessa vaiheessa työntekijöille järjestettiin kolme erillistä työpajaa, joissa käsiteltiin mielen hyvinvointiin liittyviä teemoja ja etsittiin keinoja sen edistämiseksi. Työpajoissa käytettiin teemojen käsittelyyn dialogisia menetelmiä.

Opinnäytetyön kyselyn tulokset mielen hyvinvoinnin edistämisestä opetustyössä mukailevat aiempia tutkimuksia opetustyön psykososiaalisista kuormitustekijöistä, resilienssistä ja psykologisesta turvallisuudesta. Keskeisimpinä psykososiaalista kuormitusta aiheuttavina tekijöinä koettiin liiallinen työmäärästä suhteessa työaikaan, haastavat oppilastilanteet, usean eri asian tekeminen samanaikaisesti ja työn tekemisen jatkuva keskeytyminen. Myös työyhteisön sosiaalisessa toimivuudessa koettiin kuormitusta työyhteisön yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen liittyen. Työntekijöiden kokemuksen mukaan työyhteisössä oli hyvä resilienssi, mikä näkyi esimerkiksi kykynä muuttaa tarvittaessa suunnitelmia sekä psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa arvostetaan osaamista ja osataan tarvittaessa pyytää apua. Työpajoissa keskeisimmiksi mielen hyvinvointia edistäviksi tekijöiksi nousivat työyhteisön sosiaalinen toimivuus, arjen muuttuvien tilanteiden ennakointi sekä työyhteisön sovitut rakenteet. Työyhteisön toimivuus ja yhteishengen vahvistaminen koettiin tärkeinä ja niihin nähtiin voitavan vaikuttaa arjen pienillä käytännöillä. Arjen muuttuvat tilanteet koettiin opetustyössä haastaviksi ja niihin nähtiin olevan vain rajallisesti vaikutusmahdollisuuksia. Muutosten ennakoinnin nähtiin auttavan muutoksiin sopeutumisessa. Työyhteisön sovituilla rakenteilla, kuten mahdollisuuksista keskustella työhön liittyvistä asioista ja käydä pedagogista keskustelua, nähtiin olevan merkitystä mielen hyvinvoinnille.

Tästä opinnäytetyöstä saadut tulokset tukevat ajatusta, että mielen hyvinvoinnin edistäminen opetustyössä on mahdollista erityisesti työyhteisön toimivuuteen, muutosten ennakointiin ja työyhteisön rakenteisiin vaikuttamalla. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voi jatkossa hyödyntää erityisesti perusopetuksen työyhteisöjen toiminnan kehittämisessä, mutta kehittämisasetelma sopii myös muunlaisiin toimintaympäristöihin työn kuormitustekijät huomioiden. Yhteiskehittäminen ja työntekijöiden osallisuus vahvistavat kehittämistyön vaikuttavuutta. Jatkossa mielen hyvinvoinnin edistämistä opetustyössä kannattaisi tutkia erityisesti työn voimavarojen vahvistamisen näkökulmasta.