"AINA KAIKKI OLI YHTÄ TAISTELUA..." : Omaisten kokemuksia saattohoidosta Kainuussa

Abstract

Saattohoito on hoitoa ja tukea elämän viime vaiheissa, ennen kuolemaa ja sen jälkeen. Saattohoidossa keskeistä on oireiden ja kärsimyksen lievittäminen. Saattohoitopotilaan tulisi saada hyvä perushoito, hänen fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin, hengellisiin ja eksistentiaalisiin tarpeisiinsa tulisi vastata ja hänen omaisiaan tukea. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) velvoittaa kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta.

Yli 65-vuotiaiden määrä Kainuun alueella kasvaa yli 5000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Tämän seurauksena saattohoidon tarve tulee lisääntymään. Suurin osa saattohoitopotilaista haluaa sairastaa ja kuolla kotona. Kotisaattohoidon suosio on kasvussa ja sitä tulisi kehittää.

Saattohoitopotilas tarvitsee sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamista ja tukea samoin kuin omaisten läheisyyttä ja läsnäoloa. Surevat omaiset toimivat usein sairaan läheisensä puolestapuhujina ja ovat linkkinä potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä. Hoitohenkilöstön ja omaisten välisen yhteistyön parantamiseksi omaisten näkemysten kartoittaminen on tärkeää.

Opinnäytetyö on laadullinen, kuvaileva tapaustutkimus ja sen tarkoituksena oli kuvailla omaisten kokemuksia saattohoidosta ja tavoitteena tuottaa tietoa omaisten ja hoitohenkilökunnan yhteistyön kehittämiseksi saattohoidossa. Opinnäytetyön aineiston keräsin kolmelta läheisensä saattohoidossa mukana olleelta omaiselta teemahaastattelua käyttäen. Aineiston analysoin sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella havaittuja kehittämiskohteita olivat kivunhoito, tiedonsaanti, henkilöstöresurssit, omaisten tukeminen, saattohoitoon tarkoitetut tilat sekä vuorovaikutus potilaan, omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä.

Saattohoitoa toteuttavien yksiköiden henkilöstö voi hyödyntää opinnäytetyöstä saamaansa tietoa omaisten esittämistä kehittämiskohteista. Jatkotutkimusaiheena esitän kahden oppaan tekemistä omaisille: toisen aiheena voisi olla saattohoito kuoleman jälkeisiin käytännön toimiin asti ja toinen saattohoitopotilaan sosiaalietuuksia käsittelevä opas.

Hospice care refers to care and support provided in the last stages of life, before and after death. Re-lieving symptoms and alleviating suffering is essential in hospice care. The patient should receive good basic care, his physical, mental, social and spiritual needs should be taken into account, and relatives should be supported. The Act on the Status and Rights of Patients (785/1992) obliges to respect patient autonomy.

The number of over-65-year-olds will increase by 5,000 persons by 2030; thus, the need for hospice care will also increase. Most patients wish to die at home. Hospice care at home should be developed.

A patient in hospice care needs the knowledge and support provided by healthcare professionals as well as intimacy and presence given by relatives. Grieving relatives often act as advocates and a link between the patient and the nursing staff. Therefore it is important to improve their cooperation.

This thesis is a qualitative and descriptive case study, and its purpose was to describe relatives’ experiences of hospice care. The aim was to provide information to develop cooperation between relatives and nursing staff. Information was collected by interviewing three relatives involved in hospice care. The material was analyzed using content analysis. Areas for development are pain management, access to information, human resources, and support for relatives, and interaction between patients, relatives and nursing staff.

The results of study will be useful for hospice care departments. Further study could focus on creating two guides to do for relatives: one on hospice care with practical matters after death and the other on social benefits.