Lasten ja nuorten osallisuuden toteutuminen perhekuntoutusyksikössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, miten lasten ja nuorten osallisuuden toteutuminen koettiin ympärivuorokautisessa perhekuntoutusyksikössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten perhekuntoutuksen henkilökunta, sekä asiakkaana olevat lapset, nuoret, ja heidän vanhempansa kokivat lasten ja nuorten osallisuuden toteutuvan. Tavoitteena oli lisäksi tuoda esille kehittämisehdotuksia lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Opinnäytetyön toimeksiantajana ja työelämäkumppanina toimi ympärivuorokautinen perhekuntoutusyksikkö.

Tietoperustassa käsiteltiin osallisuuden ja osallistumisen käsitteitä, lasten ja nuorten osallisuuden erityispiirteitä, lastensuojelulakia ja perhekuntoutusta osana lastensuojelua. Opinnäytetyössä hyödynnettiin aikaisempia tutkimuksia ja opinnäytetöitä aiheesta. Tietoperustassa käsiteltiin lisäksi lapsen ja nuoren määritelmää, sekä laadukkaan lastensuojelun periaatteita. Opinnäytetyön menetelmällisinä ratkaisuina käytettiin laadullista tutkimusta, teemahaastatteluja ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ympärivuorokautisen perhekuntoutuksen tiloissa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sisällönanalyysiä varten. Haastateltavina oli 22 henkilöä, joista 12 oli henkilökuntaa, 5 lasta ja nuorta, ja 5 vanhempaa.

Opinnäytetyön tuloksista selviää, että osallisuus käsitettiin hyvin monella tavalla, ja kokemukset sen toteutumisesta vaihtelivat yksilöiden välillä. Tulosten perusteella lasten ja nuorten osallisuuden toteutumista voidaan perhekuntoutuksessa kokea yhteisen toiminnan ja erilaisten vaikutusmahdollisuuksien kautta. Osallisuuden koetaan toteutuvan myös lasten ja nuorten omien mielipiteiden ja näkemysten esittämisen kautta. Tulosten perusteella osallisuutta on usein vaikeaa erottaa osallistumisesta, ja ne saatetaan mieltää samaksi asiaksi. Tuloksista nousi esille useita kehittämisehdotuksia, jotka liittyivät perhekuntoutuksen neuvottelukäytäntöihin, sekä toimintaan liittyviin yleisiin asioihin, kuten ryhmätoimintaan. Lapset ja nuoret toivat esille erityisesti perhekuntoutuksen yleisten tilojen, asuntojen sisustuksen ja varustelun merkityksen suhteessa yleiseen viihtyvyyteen. Johtopäätöksenä lasten ja nuorten osallisuuden toteutuminen koetaan tärkeäksi perhekuntoutuksessa, ja henkilökunta haluaa vahvistaa sen toteutumista. Tämä vaatii kuitenkin vielä lisää yhteistä keskustelua ja yhteisen näkemyksen jakamista perhekuntoutusyksikössä. Toimeksiantaja voi hyödyntää esille nousseita kehittämisehdotuksia perhekuntoutuksen toiminnassa. Neuvottelurakenteet ja niiden muodostuminen pysyviksi käytännöiksi olisivat hyödyllinen jatkotutkimusaihe ympärivuorokautisessa perhekuntoutusyksikössä.