Myynnin mittarit pankissa
Salo, Raine (2013)
Salo, Raine
2013
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023090625395
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023090625395
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kvalitatiivisesti kolmen Suomessa toimivan pankin myynnin mittaamista myyjien ja myynnin johdon näkökulmista. Tutkimus suoritettiin myyjien osalta kyselytutkimuksena ja myynnin johdon osalta haastattelututkimuksena.
Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin case pankkien henkilöasiakasrahoituksessa toimivat myyjät tunsivat nykyiset myynnin mittarinsa, kokivatko myyjät myyntitavoitteiden olevan realistisella tasolla ja näkivätkö myyjät, että heillä oli mahdollisuuksia vaikuttaa käytettävään mittaristoon.
Myynnin johdon haastattelulla oli tarkoitus selvittää millaisiin asioihin pankki pyrki myynnin mittaamisella vaikuttamaan. Tavoitteena oli myös selvittää mikä mittaamisessa toimi hyvin, mikä olisi myynnin mittareiden optimaalinen lukumäärä ja tukiko nykyinen mittaaminen pankin strategiaa. Myynnin mittaristo oli case pankeissa erilainen.
Myynnin johdon mielestä myynnin mittaaminen oli hyvätasoista. Hyvän ja huonon mittarin ominaisuudet koettiin myyjien ja myynnin johdon toimesta samansuuntaisesti. Selkeää mittareiden enimmäismäärää oli vaikea määritellä, mutta mittareiden määrän kasvaessa niiden jaottelu ryhmien kautta alatavoitteiksi on onnistumisen kannalta tärkeää.
Myyjien osallistamisella myyntitavoitteiden asettamiseen ja valintaan, ei näyttäisi olevan vaikutusta myyjien sitoutumiseen.
Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin case pankkien henkilöasiakasrahoituksessa toimivat myyjät tunsivat nykyiset myynnin mittarinsa, kokivatko myyjät myyntitavoitteiden olevan realistisella tasolla ja näkivätkö myyjät, että heillä oli mahdollisuuksia vaikuttaa käytettävään mittaristoon.
Myynnin johdon haastattelulla oli tarkoitus selvittää millaisiin asioihin pankki pyrki myynnin mittaamisella vaikuttamaan. Tavoitteena oli myös selvittää mikä mittaamisessa toimi hyvin, mikä olisi myynnin mittareiden optimaalinen lukumäärä ja tukiko nykyinen mittaaminen pankin strategiaa. Myynnin mittaristo oli case pankeissa erilainen.
Myynnin johdon mielestä myynnin mittaaminen oli hyvätasoista. Hyvän ja huonon mittarin ominaisuudet koettiin myyjien ja myynnin johdon toimesta samansuuntaisesti. Selkeää mittareiden enimmäismäärää oli vaikea määritellä, mutta mittareiden määrän kasvaessa niiden jaottelu ryhmien kautta alatavoitteiksi on onnistumisen kannalta tärkeää.
Myyjien osallistamisella myyntitavoitteiden asettamiseen ja valintaan, ei näyttäisi olevan vaikutusta myyjien sitoutumiseen.