Hoitotyöntekijän osaamisen kehittäminen palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa

Abstract

Kun ihminen sairastuu parantumattomasti ja tietoisuus elämän päättymisestä voimistuu, voi se aiheuttaa sairastuneelle henkistä ahdistusta ja eksistentiaalista kärsimystä. Kärsimystä voi helpottaa hoitohenkilökunnan osaaminen kärsimyksen tukemisessa. Hoitohenkilökunnan tehtävä on muun muassa selittää potilaan ilmaisemia tunteita ja sanoittaa lähimmäisille sairastuneen henkistä kärsimystä. Opinnäytetyön tavoitteena oli hoitotyöntekijän osaamisen kehittäminen palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa. Metodologiana oli toimintatutkimus. Ensimmäisen syklin tarkoitus oli kartoittaa aikaisempaa tutkimustietoa hoitohenkilökunnan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisen auttamismenetelmistä palliatiivisen potilaan hoitotyössä. Tutkimuskysymys oli, mitä hoitotyön auttamismenetelmiä hyödynnetään palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa. Metodina oli kirjallisuuskatsaus. Aineisto otettiin (n=10) tutkimuksesta, ja se analysoitiin induktiivisella sisällön analyysin avulla. Tuloksiksi saatiin luokat: hengellisyyden tunnistaminen ja vahvistaminen, lohdutus, toivo, olemassaolon ja voimavarojen tukeminen, luottamus, elämänlaatu, ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja läsnäolo. Syklin 2. tarkoitus oli kartoittaa, mitä osaamista hoitohenkilökunnalla on palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisesta? Tutkimuskysymys oli, mitä osaamista hoitohenkilökunnalla on palliatiivisten potilaiden eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisesta. Metodina oli ryhmäkeskustelut, joihin osallistui (n=6) hoitotyöntekijää. Tuloksena saatiin luokat: läsnäolo, omaisten huomioiminen, myötäeläminen, toivon ylläpitäminen, yksilön tarpeenmukainen hoito ja vuorovaikutus. Syklin 3. tarkoitus täsmentyi syklien 1 ja 2 tulosten mixauksen perusteella. Tarkoitus oli kartoittaa, miten palliatiivisten potilaiden eksistentiaalisen kärsimyksen toivon, läsnäolon ja omaisten tukeminen kehittää hoitotyöntekijöiden vuorovaikutusosaamista. Kehittämiskysymys oli, miten palliatiivisten potilaiden eksistentiaalisen kärsimyksen toivon, läsnäolon ja omaisten tukeminen kehittää hoitotyöntekijöiden vuorovaikutusosaamista. Pilotoinnin suunnittelussa huomioitiin pilottiin osallistuvien hoitotyöntekijöiden eli projektiryhmäläisten osaamisen lähtötaso pilotoitavasta aiheesta. Suunnittelussa toteutettiin tukilista, jota hyödyntäen projektiryhmäläinen pystyi pilotissa kohtaamaan potilaita ja omaisia vuorovaikutuksellisesti. Pilotointi toteutettiin Sotkamon terveyskeskussairaalassa huhtikuussa 2023 pilottiin osallistuvien hoitotyöntekijöiden eli projektiryhmäläisten toimesta. He tapasivat parantumattomasti sairaita potilaita hoitotyössään ja heidän omaisiaan ja kävivät vuorovaikutuksellista keskustelua toivon, läsnäolon ja omaisten kohtaamisen näkökulmasta tavoitteenaan oman osaamisen kehittäminen palliatiivisten potilaiden eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa. Pilotoinnin arvioinnin aineisto kerättiin pilotointiin osallistuneilta hoitajilta heidän omien muistiinpanojensa avulla. Reflektointikysymykset olivat 1. miten vuorovaikutuksellisesta kohtaamisesta saatujen kokemusten perusteella hoitotyöntekijät ovat kehittäneet osaamistaan palliatiivisten potilaiden eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa? 2. mitkä vuorovaikutukselliset kohtaamisen menetelmät olivat keskeisiä hoitotyöntekijän osaamisen kehittymisessä palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa? ja 3. mitkä asiat estivät tai edistivät vuorovaikutuksellista kohtaamista? Projektiryhmäläisten palauttamat muistiinpanot pilotoinnin arvioinnista analysoitiin induktiivisen sisällön analyysillä, josta tuloksiksi saatiin luokat: eettinen osaaminen, hoitotyön kulttuurinen osaaminen, läsnäolo, kuulluksi tuleminen, empatia ja myötätunto, asenne, ammatillinen kohtaaminen, kollegiaalisuus, hoitotyön hektisyys ja moniammatillinen yhteistyö. Syklissä 4. kehittämistyö päättyi hoitotyöntekijän osaamisen kehittämisen suunnitelmaan siitä, miten palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukeminen vakiinnutetaan hoitotyöhön implementointi- ja arviointisuunnitelman mukaisesti. Tarkoitus oli kuvata PARIHS-mallin mukainen implementointisuunnitelma, joka tukee hoitotyöntekijän osaamisen kehittämistä palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa. Kehittämiskysymys oli, miten PARIHS-mallin mukainen implementointisuunnitelma tukee hoitotyöntekijän osaamisen kehittämistä palliatiivisen potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa. Tutkimusnäyttö kerättiin kirjallisuuskatsauksen, ryhmäkeskustelujen ja pilotointitulosten avulla. Implementoinnissa muutosagentit eli projektiryhmään kuuluneet hoitotyöntekijät tukevat tulosten vakiinnuttamista hoitotyöhön. Näytön vakiinnuttamisen prosessia arvioidaan säännöllisesti, jotta uuden toimintatavan muutos saadaan osaksi palliatiivista hoitotyötä. Tuloksista ilmenee, että hoitotyöntekijät ymmärsivät inhimillisyyden tärkeyden potilaan eksistentiaalisen kärsimyksen tukemisessa. Vuorovaikutuksellinen kohtaaminen, toivo, läsnäolo ja omaisten kohtaaminen edisti hoitotyöntekijöiden rohkeutta kohdata palliatiivinen potilas ja hänen omaisensa. Hoitajilla oli osaamista keskustella potilaan ja omaisten kanssa kärsimyksestä kohtaamalla heidät aidosti, läsnä olemalla ja kiireettömästi. Rohkaisemalla potilasta ilmaisemaan toiveitaan, potilas tunsi olonsa turvalliseksi ja koki tulleensa kuulluksi itseään koskevissa päätöksissä, jolloin myös eksistentiaalinen kärsimys lieventyi. Jatkokehittämisen aiheet on esitetty opinnäytetyön lopussa.