Kuonien hyödyntäminen vesien puhdistuksessa

Abstract

Tein opinnäytetyöni Kokkolan yliopistokeskus Chydeniukselle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää teoreettisesti, miten kuonia voidaan hyödyntaa vesien puhdistuksessa. Tällaisia kuonia ovat esimerkiksi teräs- ja nikkelikuona.

Selvityksen mukaan teräskuonalla oli kyky nostaa pH:ta happamassa vedessä ja kyky suodattaa metalleja. Joissain tapauksissa teräskuonalla selkeytyminen on nopeampaa ja veden puhdistaminen parempaa kuin kalkilla.

Saostumista tapahtuu silloin, kun aineen liukoisuuden raja ylittyy nesteessä, ja se johtuu liuenneesta konsentraatiosta. Saostumisen tarkoituksena on muodostaa mineraalin hilarakenne materiaalin pintaan, kun taas adsorptiossa tarkoituksena on haitta-aineen kiinnittyminen materiaaliin. Teräskuonalla on hyvä kyky pidättaa fosforia, nikkeliä, uraania ja arseenia. Nikkelin liukoisuus kasvaa pH:n muuttuessa happamammaksi. Teräskuona soveltuu hyvin sitomaan haitta-aineita, jotka liukenevat nikkeliraekuonasta. pH on pidättymiseen suurin vaikuttava tekijä esimerkiksi fosforilla, nikkelillä, arseenilla ja uraanilla.

This thesis was commissioned by Kokkola University Consortium Chydenius. The purpose of this thesis was to determine theoretically how the slags can be used in water purification. These kinds of slags are for example steel and nickel slag. Steel slag has the ability to increase the pH of the acidic water and the ability to filter metals. In some cases, clarification with steel slag was faster and better than than with clean water and lime. Precipitation took place when the solubility limit was exceeded, which was due to the dissolved concentration.

The purpose of the precipitation was to create the mineral lattice structure on the surface of the material, when the purpose of absorption is to attach the harmful substances to the material. Steel slag has a good ability to retain phosphorus, nickel, uranium and arsenic. The solubility of nickel was increased when the changed into more acid. The steel slag was well suited to bind the contaminants that are dissolved from nickel slag granules. The pH was the most effective determinant as with phosphorus, nickel, uranium and arsenic.