Kiintymyssuhdetta rakentamassa : Pace-menetelmä tukemassa omaohjaajatyössä kehittymistä

Abstract

Omaohjaajatyöskentely on keskeisin työmenetelmä laitoshoitoon sijoitettujen lasten kohdalla. Se on ammatillista ihmissuhdetyötä, jossa painottuu kiintymys- ja hoitosuhdenäkökulma. Työskentelyssä korostuvat omien tunteiden ja vuorovaikutuksen tunnistaminen, sekä ymmärrys suhteissa tapahtuvista ilmiöistä lapsen ja aikuisen välillä.

Omaohjaajatyö on suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä, jonka tavoitteena on lapsen arjen tasoittuminen ja hoidolle, sekä kasvatukselle asetettujen tavoitteiden täyttyminen. Omaohjaaja mahdollistaa lapselle hoitavan, turvallisen ja lapsen ikätasoista kehitystä ja kasvua tukevan arjen yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Omaohjaajan tärkein tehtävä on luoda turvallinen luottamussuhde ja rakentaa korjaavaa kiintymyssuhdetta lapseen terapeuttisen, auttavan ja vaikuttavan työskentelyn mahdollistamiseksi.

Tämän kehittämistyön tavoitteena oli lisätä ja vahvistaa omaohjaajien ymmärrystä kiintymyssuhteista ja niiden merkityksestä ja vaikutuksesta lapsen elämässä ja omaohjaajatyöskentelyssä, sekä kehittää työntekijöiden vuorovaikutusosaamista. Tässä tutkimuksellisessa kehittämisprosessissa tutkimusaineistoa kerättiin osana työpajatyöskentelyssä, sekä yksilöhaastatteluina.

Tutkimustulosten perusteella kohtaamis- ja vuorovaikutustaito-osaamisessa oli työryhmän sisällä vielä vaihtelua. Omaohjaajat kokivat, ettei heillä ollut vielä riittävästi tietoa kiintymyssuhteista ja niiden merkityksestä ja vaikutuksesta lapsen elämänkaaressa, sekä kehityksessä ja omaohjaajasuhteen rakentamisessa.

Kerätyn aineiston ja materiaalin perusteella luotiin koulutuskokonaisuus työryhmälle.