Perheenyhdistämisen jälkeinen tuki : perheiden näkemyksiä
Pynnönen, Kristiina; Väätäinen, Satu (2023)
Pynnönen, Kristiina
Väätäinen, Satu
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092026075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092026075
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata perheenyhdistämisprosessin jälkeen saatavaa tukea ja kotoutumista perheiden näkökulmasta. YK:n ihmisoikeusjulistus määrittelee perhe-elämän kuuluvaksi kaikille ja perheitä yhdistetäänkin vuosittain yli 15 000. Perheenyhdistämisen jälkeen perheet saattavat kuitenkin jäädä ilman tukea tai palveluita, joka saattaa näkyä perheen kotoutumisessa Suomeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa perheiden tuen tarpeesta opinnäytetyön työelämäkumppanille erityishuoltojärjestöjen liitolle EHJÄ ry:lle ja muille maahanmuuttaneiden parissa työskenteleville ymmärryksen lisäämiseksi ja palveluiden kehittämiseksi. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu maahanmuuton periaatteista, kotoutumisen määrittelystä, perheenyhdistämisprosessista sekä perheenyhdistämisen jälkeisen tuen tarkastelusta.
Tutkimus tuotettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimusta varten haastattelimme viittä henkilöä, joista neljä saivat kansainvälistä suojelua ja yksi tuli maahan syntyperäisen suomalaisen aviopuolison luokse. Tutkimuksen tulokset käsiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksessa selvisi, että perheenkokoajat ovat vastuussa suurimmilta osin tai kokonaan perheensä kotouttamisesta. Perheenkokoajan vastuu ja kuormitus koettiin hyvin raskaaksi. Saadun tuen määrä vaihteli merkittävästi, myös sen mukaan, kuinka palveluita oli osattu itse etsiä ja niihin hakeutua. Haastateltavat nostivat esiin sosiaalityön liian pienet resurssit ja järjestöjen merkityksen perheiden kotoutumisen tukemisessa. Järjestöt pyrkivät täydentämään palvelujärjestelmää tarjoamalla yksilöllistä palvelua perheenyhdistämisen kokeneille. Näiden tutkimustulosten pohjalta pohdittavaksi jää, kuinka kattava järjestöjen palveluverkosto on ja saavatko kaikki perheet riittävää ja tasavertaista palvelua asuinkunnasta riippumatta. Tuen tarvetta arvioitaessa tulisi huomioida, että tuen tarve saattaa myös vaihdella kotoutumiskaaren eri vaiheissa. Perheenkokoajan vastuuta tulisi yrittää vähentää perheiden tasavertaisen kotoutumisen mahdollistamiseksi.
Tutkimus tuotettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimusta varten haastattelimme viittä henkilöä, joista neljä saivat kansainvälistä suojelua ja yksi tuli maahan syntyperäisen suomalaisen aviopuolison luokse. Tutkimuksen tulokset käsiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksessa selvisi, että perheenkokoajat ovat vastuussa suurimmilta osin tai kokonaan perheensä kotouttamisesta. Perheenkokoajan vastuu ja kuormitus koettiin hyvin raskaaksi. Saadun tuen määrä vaihteli merkittävästi, myös sen mukaan, kuinka palveluita oli osattu itse etsiä ja niihin hakeutua. Haastateltavat nostivat esiin sosiaalityön liian pienet resurssit ja järjestöjen merkityksen perheiden kotoutumisen tukemisessa. Järjestöt pyrkivät täydentämään palvelujärjestelmää tarjoamalla yksilöllistä palvelua perheenyhdistämisen kokeneille. Näiden tutkimustulosten pohjalta pohdittavaksi jää, kuinka kattava järjestöjen palveluverkosto on ja saavatko kaikki perheet riittävää ja tasavertaista palvelua asuinkunnasta riippumatta. Tuen tarvetta arvioitaessa tulisi huomioida, että tuen tarve saattaa myös vaihdella kotoutumiskaaren eri vaiheissa. Perheenkokoajan vastuuta tulisi yrittää vähentää perheiden tasavertaisen kotoutumisen mahdollistamiseksi.