Temperamentin tunnistaminen ja huomioiminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, miten lapsen temperamenttia huomioidaan varhaiskasvatusympäristössä ja kokevatko varhaiskasvatuksen ammattilaiset lapsen yksilöllisen temperamentin huomioimisen tärkeäksi päivittäisen työnsä kannalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli varhaiskasvatuksen ammattilaisten haastattelujen kautta kerätä työntekijöiden näkemyksiä aiheesta sekä havainnoida lasten temperamentteja ja niiden vaikutusta lapsiryhmän arkeen. Opinnäytetyön toimeksiantajana ja yhteistyökumppanina oli Keski-Uudellamaalla sijaitseva päiväkoti, mutta tulokset ovat hyödynnettävissä muissakin varhaiskasvatuksen yksiköissä.

Opinnäytetyön tietoperusta rakentui saatavilla olevasta kirjallisesta materiaalista. Temperamentista kertova tietoperusta rakentuu pitkälti temperamenttitutkimuksen uranuurtaja Liisa Keltikangas-Järvisen tuotantoon mutta myös muita lähteitä on käytetty runsaasti. Lisäksi lähteiden avulla on perehdytty varhaiskasvatukseen toimintaympäristönä, tutustumalla esimerkiksi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sekä varhaiskasvatuslakiin. Menetelmien asianmukaiseen käyttöön on perehdytty tutustumalla niihin etukäteen kirjallisten lähteiden kautta.

Tutkimusotteena tässä opinnäytetyössä on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelminä on käytetty teemahaastattelua sekä sitä tukevaa havainnointia lapsiryhmässä. Aineiston analysointitapana on käytetty teemoittelua sekä laadullista sisällönanalyysiä. Menetelmät valikoituivat sillä perusteella, että opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä kasvattajien näkemyksiä aiheesta ja saada heidän ääntään kuuluviin. Havainnoinnin avulla voitiin todeta se, mitä haastatteluissa kerrottiin.

Haastatteluiden perusteella temperamentti koettiin aiheena erittäin tärkeäksi varhaiskasvattajien työskentelyssä. Kasvattajat hyödynsivät lasten temperamentin tuntemista paljon käytännön työn suunnittelussa ja toteutuksessa. Kasvattajat kokivat kuitenkin haasteita lapsen yksilöllisyyden huomioimisessa useista erilaisista syistä. Kasvattajat toivoivat, että temperamenttia otettaisiin enemmän esille sekä työntekijöiden keskinäisessä suunnittelussa että henkilöstön koulutuksessa.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vaikka kasvattajat käyttävät ymmärrystään lapsen yksilöllisestä temperamentista työssään, on sen sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen tärkeää työn ja sen suunnittelun kannalta. Lapsen temperamentista voitaisiin myös keskustella lapsen huoltajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa yhteistyössä, esimerkiksi päivähoitoa aloitettaessa, jolloin lapsen yksilölliset ominaisuudet olisi helpompi ottaa huomioon varhaiskasvatuksen arjessa. Myös varhaiskasvattajan ja lapsen sekä varhaiskasvattajien keskinäiset temperamenttierot nousivat usein tutkimuksen aikana esiin, joten näiden aiheiden kohdalla olisi mahdollisuus tehdä jatkotutkimusta.