Työnhakijan yksityisyyden suoja rekrytointiprosessin eri vaiheissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella työnhakijan yksityisyyden suojaa rekrytointiprosessin eri vaiheissa. Oikeus yksityisyyteen on yleisesti tunnettu perus- ja ihmisoikeus, joka sisältää oikeuden henkilötietojen suojaan. Yksityisyyden suojan rajat ovat hämärtyneet muun muassa digitalisaation myötä, joka näkyy lainsäädännön ja valvonnan tiukentumisena. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä tietoja rekrytoija saa työnhakijasta lainsäädännön mukaan hankkia, ja mistä, jotta työnhakijan oikeutta yksityisyyden suojaan ei loukattaisi. Opinnäytetyössä tarkastellaan myös, toimivatko rekrytoijat todellisuudessa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lainsäädännön laajuuden vuoksi opinnäytetyön sisältö rajattiin koskemaan vain niitä rekrytointitilanteita, joihin ei sovelleta erityislainsäädäntöä. Työhön voitaisiin soveltaa esimerkiksi myyjän rekrytointia yksityiseen kaupan alan yritykseen.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmiksi valittiin lainopillinen tutkimus sekä laadulliseksi tutkimusmenetelmäksi haastattelu. Lainopillisessa tutkimuksessa selvitettiin rajauksen kannalta tärkein työnhakijan yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö, ja avattiin keskeiset käsitteet kirjallisuuden avulla. Lainsäädännön tulkinnan ja sisällön analyysin tukena käytettiin lainvalmisteluaineistoja, oikeuskirjallisuutta, oikeudellisia ohjeistuksia ja artikkeleita sekä oikeuskäytäntöä. Haastattelun avulla pyrittiin selvittämään miten ja mistä rekrytoijat hankkivat työnhakijaa koskevat tiedot, ja kuinka he näkevät aihetta koskevan sääntelyn selkeyden. Tuloksista selvisi, että lainsäädäntöä on suhteellisen laajasti. Tulosten perusteella myös havaittiin, että yksityisyyden suojalla on läheinen yhteys myös muihin perusoikeuksiin, kuten yhdenvertaisuuteen. Yksityisyyden suojaa koskevan lainsäädännön voidaan huomata siis myös osaltaan turvaavan työnhakijalle yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen rekrytointikokemuksen. Tärkeimpänä tuloksena havaittiin, että työnhakijaa koskevat tiedot tulisi hankkia häneltä itseltään, ja että hankittavien tietojen tulisi olla toimenkuvan kannalta tarpeellisia. Johtopäätöksissä todettiin, että työnhakijan yksityisyyden suojan toteutumista on haasteellista valvoa, vaikka työnhakijalla onkin suhteellisen kattavat oikeussuojakeinot. Tutkimusta voitaisiin jatkaa useasta eri näkökulmasta lisää, esimerkiksi selvittämällä työnhakijan näkökulmaa empiirisellä tutkimuksella. Lisäksi johtopäätöksissä esitettiin kehittämisehdotuksia, jolla työnhakijan yksityisyyden suojaa koskevia rikkomuksia voitaisiin jatkossa vähentää.