Spodumeenimalmin murskaus ja raekoon määritys
Pokela, Mikko (2012)
Pokela, Mikko
2012
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023100226717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023100226717
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin spodumeenimalmin murskausta. Tavoitteena oli murskata malmi siten, että syntyisi mahdollisimman vähän hienojakoista ainesta ja mahdollisimman paljon haluttua raekokoa. Murskauskokeilla pyrittiin selvittämään, voitaisiinko hienonnusprosessista jättää jauhatus pois tai ainakin pienentää sen osuutta. Työ tehtiin KeskiPohjanmaan ammattikorkeakoulun prosessilaboratorion tiloissa olevilla laitteilla. Spodumeenimalmi oli toimitettu Ullavan Läntän esiintymältä.
Työssä tehtiin murskauksia aloituspalaverissa tehdyn työsuunnitelman mukaan. Koeohjelmia oli kuusi, ja ne sisälsivät murskauksia eri leukaväleillä. Murskaukset tehtiin leukamurskaimella. Kaikille murskeille tehtiin seulonnat ja seula-analyysit, joista pystyttiin selvittämään raekoon jakauma. Kaikista murskauksista suoritettiin myös näytteenotot. Näytteet otettiin minigrip-pusseihin seuloilta. Pussien etiketteihin merkittiin paino, nimi ja päivämäärä se mikä leukaväli oli kyseessä ja monesko murskaus.
Työ osoitti, että parhaaseen tulokseen päästiin murskaamalla ensin 5 mm:n leukavälillä ja sen jälkeen yli 2,00 mm:n fraktio uudelleen 1 mm:n leukavälillä. Ero ei kuitenkaan ollut suuri verrattaessa murskausta suoraan 1 mm:n leukavälillä. Työssä ei pystytty seuraamaan energian kulutusta, joka osaltaan vaikuttaa siihen, miten murskauksia kannattaa tehdä.
Tämä kemiantekniikan koulutusohjelman opinnäytetyö tehtiin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle. Toimeksiantajana työlle oli Keliber Oy, ja työ toteutettiin 26.3.2012— 6.5.2012.
Työssä tehtiin murskauksia aloituspalaverissa tehdyn työsuunnitelman mukaan. Koeohjelmia oli kuusi, ja ne sisälsivät murskauksia eri leukaväleillä. Murskaukset tehtiin leukamurskaimella. Kaikille murskeille tehtiin seulonnat ja seula-analyysit, joista pystyttiin selvittämään raekoon jakauma. Kaikista murskauksista suoritettiin myös näytteenotot. Näytteet otettiin minigrip-pusseihin seuloilta. Pussien etiketteihin merkittiin paino, nimi ja päivämäärä se mikä leukaväli oli kyseessä ja monesko murskaus.
Työ osoitti, että parhaaseen tulokseen päästiin murskaamalla ensin 5 mm:n leukavälillä ja sen jälkeen yli 2,00 mm:n fraktio uudelleen 1 mm:n leukavälillä. Ero ei kuitenkaan ollut suuri verrattaessa murskausta suoraan 1 mm:n leukavälillä. Työssä ei pystytty seuraamaan energian kulutusta, joka osaltaan vaikuttaa siihen, miten murskauksia kannattaa tehdä.
Tämä kemiantekniikan koulutusohjelman opinnäytetyö tehtiin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle. Toimeksiantajana työlle oli Keliber Oy, ja työ toteutettiin 26.3.2012— 6.5.2012.