Lapsiperheköyhyys : perheiden kokemuksia köyhyysrajalla elämisestä ja kirkon roolista avunantajana

Abstract

Lapsiperheköyhyys koskettaa suurta osaa suomalaisista perheistä. Vähävaraisuus ei pelkästään rajoita perheiden mahdollisuutta toimia ympäristössään yhdenvertaisesti, vaan se myös syrjäyttää ja aiheuttaa inhimillistä hätää sekä kärsimystä kokijoilleen. Köyhyyden vaikutukset ovat kauaskantoisia ja kasautuvia. Hyvinvoinnin ja elämänlaadun kokemukset näyttäytyvät vähävaraisissa lapsiperheissä heikompina kuin muissa perheissä keskimäärin.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vähävaraisten perheiden kokemuksia köyhyydestä ja erityisesti sitä, millaisia erityispiirteitä kokemuksiin liittyy. Opinnäytetyö tuottaa tietoa myös siitä, millainen rooli kolmannen sektorin toimijalla, etenkin seurakunnalla on perheiden köyhyyskokemuksien lieventämissä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena, kvalitatiivisena tutkimuksena yhteistyössä Taipaleen seurakunnan kanssa. Tietoa kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla Webropol-kyselynä. Kyselystä muodostunut aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla hyödyntäen teemoittelua.

Opinnäytetyön tuloksista selviää, että köyhyyskokemukset ovat perheille hyvin merkittäviä, monelle elämän osa-alueelle liittyviä. Köyhyyden negatiivisista ja leimaavista vaikutuksista huolimatta, perheillä oli paljon arkielämän selviytymistä kannattelevia voimavaroja sekä resilienssiä. Vähävaraisuus vahvisti perheiden kestävän kehityksen näkökulmaa, joka jatkui usein vielä kohentuneen taloudellisen tilanteen jälkeenkin. Seurakunnan rooli näyttäytyi perheille paitsi turvana myös toivon ja tulevaisuuden näkökulmina. Seurakunta kutsui osaksi yhdenvertaista yhteisöä, jossa korostui ihmisyys sekä inhimillinen kohtaaminen.