Juniorijääkiekkoilijoiden tasapainoharjoittelu

Abstract

Lisenssipelaajien määrän perusteella jääkiekko on Suomessa toiseksi suosi-tuin urheilulaji. Jääkiekko haastaa pelaajan tasapainoa muun muassa pienen kitkan (jää), tukipinnan (luistimen terä) ja peliin kuuluvien kontaktitilanteiden vuoksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten 6 viikon mittainen tasa-painoharjoittelu vaikuttaa juniorijääkiekkoilijoiden tasapainoon ja luistelunopeuteen.

Yhteistyökumppanina toimi Saimaan Pallo ry ja tutkimuksen koehenkilöinä olivat Saimaan Pallon E02 -juniorit. Koehenkilöitä oli yhteensä 40, joista neljän tuloksia ei voitu analysoida. Tutkimuksessa suoritettiin alkumittaukset, joissa mitattiin tasapainoa ja luistelunopeutta. Tämän jälkeen suoritettiin 6 viikon mit-tainen tasapainoharjoittelu –interventio, jonka jälkeen tehtiin loppumittaukset. Tasapainon mittareina käytettiin Flamingotestiä ja Star Excursion Balance Tes-tiä (SEBT). Luistelunopeuden mittaamiseen käytettiin suoraa 30 metrin testiä ja S-cornering –ketteryystestiä.

Koe- ja kontrolliryhmiin jako tapahtui alkumittauksista saatujen luisteluaikojen perusteella. Interventiojakson aikana koeryhmä teki suunniteltuja tasapaino-harjoitteita alkulämmittelyn yhteydessä ja kontrolliryhmä jatkoi normaalia harjoittelua joukkueen mukana.

Tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 21 –ohjelmalla (SPSS) ja tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0,05. Interventiolla ei ollut vaikutusta tasa-painoon tai luistelunopeuteen. Tasapainomittauksissa SEBT -mittausten tulok-set paranivat kummallakin ryhmällä kaikkiin suuntiin 2-8% (p<0,05), lukuun ottamatta kahta suuntaa koeryhmän osalta. Luistelumittauksista S-cornering -testin tulokset paranivat kummallakin ryhmällä 3-4% (p<0,05), mutta suorassa 30 metrin luistelutestissä ei tapahtunut muutosta.

Tulosten perusteella tasapainoharjoittelulla ei saada aikaan muutosta juniori-jääkiekkoilijoiden luistelunopeuteen ja tasapainoon. Tutkimusta tulisikin hyö-dyntää tulevaisuudessa tutkimusaiheita ja –menetelmiä valittaessa.

In Finland Ice hockey is the second most popular sport after football in terms of license. Ice hockey challenges the players’ balance, due to low friction of ice, the narrow base of support of the skate blade, and the physical aspect of the game. The purpose of this study was to examine how the six –week balance training affects the balance and maximum skating speed of junior hockey players.

The partner in this study was Saimaan Pallo ry and as subjects of research were E02 –juniors of Saimaan Pallo . There were a total of 40 subjects, four of which the results could not be analyzed. The study began with measurements of balance and skating speed. This was followed by six weeks of training inter-vention, after which the final measurements were performed. Balance was measured by the flamingo balance test and the Star Excursion Balance Test. Skating speed was measured by a direct test of 30 meters and S- cornering agility test.

The experimental and control groups were divided after the first measurements of the ice-skating time. During the intervention period, the experimental group performed balance training as a part of their warm-up and the control group continued normal training with the team.

The results were analyzed by SPSS software and statistical significance limit was set at p < 0.05. The intervention did not provide difference between the groups . SEBT's results improved in both groups in all directions 2-8% (p<0,05) except for the two directions of the experimental group. The results of s-cornering skating test improved in both groups 3-4% (p<0,05) while the results of the direct test of 30 meters did not improve.

Based on the results balance training does not improve skating speed or bal-ance in junior hockey players. Thus, this study should be used in choosing research methods and subjects.