Salibandypelaajien peliasennon vaikutukset fyysisiin liikkuvuusominaisuuksiin

Abstract

Salibandypelaajien liikkuvuudesta ja puolieroista ei ole tehty paljoa aikaisempia tutkimuksia. Liikkuvuutta on tärkeä tutkia, koska sillä on suuri merkitys pelaajan muihin fyysisiin ominaisuuksiin, kuten juoksunopeuteen ja lyöntilaukauksen voimaan. Esimerkiksi voima ei yksin mahdollista pelaajalle riittävää toimintakykyä, jos sen käyttömahdollisuudet ovat puutteellisen liikkuvuuden vuoksi rajalliset.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa salibandypelaajien peliasennon vaikutusta fyysisiin liikkuvuusominaisuuksiin eri mittareiden, kuten TE3-Mobilityn sekä kenttätestien avulla. Tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle uutta tietoa akatemiaharjoittelun ja -valmennuksen tueksi. Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi salibandyseura Papas ry, jonka akatemiavalmennuksen urheilijat osallistuivat testauksiin. Verrokkiryhmänä toimi jalkapalloseura Kajaanin Hakan akatemiavalmennuksen urheilijat. Opinnäytetyön tutkimusta ohjailivat asetetut tutkimuskysymykset: Onko salibandypelaajien peliasennolla vaikutusta liikkuvuuteen ja puolieroihin? Onko ryhmien välillä eroja liikkuvuudessa/testituloksissa?

Mittaukset toteutettiin Kajaanihallilla akatemian aamuharjoitusten aikana. Lajiryhmät testattiin toisistaan erillään, aina puolet ryhmästä kerrallaan. Tutkimuksen testitapahtumiin osallistui salibandyryhmästä kahdeksan (n=8) akatemiaurheilijaa, mutta otanta laski viiden ensimmäisen testiliikkeen jälkeen seitsemään (n=7). Jalkapalloryhmästä tutkimukseen osallistui yhdeksän (n=9) akatemiaurheilijaa. Testiliikkeitä kertyi jokaisessa testitapahtumassa yhteensä 12.

Salibandypelaajien peliasennon vaikutusta liikkuvuuteen ja puolieroihin analysoitiin vertailemalla kehon ala- ja yläkäden puolen tulosten keskiarvoja sekä niiden välistä prosentuaalista eroavaisuutta. Tilastollista merkitsevyyttä todennettiin käyttämällä toistettujen mittausten t-testiä. Ryhmien välisiä eroavaisuuksia liikkuvuudessa/testituloksissa analysoitiin vertailemalla puolieroindeksien keskiarvoja. Tilastollista merkitsevyyttä todennettiin käyttämällä riippumattomien otosten t-testiä.

Salibandyryhmän sisäisessä vertailussa hypoteesia tukevasti alakäden puolella havaitaan korkeampia arvoja etenkin rintarangan kierrossa (5,06°, 7,37 %), lonkan ojennuksessa (lonkka-polvilinja) (2,64°, 16,96 %), lonkan ojennuksessa (polvi-nilkkalinja) (2,28°, 3,39 %) sekä nilkan liikkuvuudessa seinää vasten (1,66 cm, 14,35 %). Ryhmien välisessä vertailussa hypoteesia tukevasti salibandyryhmällä havaitaan suurempia arvoja puolieroindeksissä erityisesti rintarangan kierrossa (5,06° > -0,33°) ja nilkan liikkuvuudessa seinää vasten (1,66° > -0,32°). Missään testissä ei kuitenkaan havaittu tulosten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja.

Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella voidaan tilastollisesti todeta, että salibandypelaajien peliasennolla ei ole vaikutusta liikkuvuuteen ja puolieroihin. Otoskokojen jääminen pieniksi vaikeutti tulosten yleistettävyyttä. Osasta tuloksia havaittiin tutkimusongelmaa tukevia trendejä puolierojen osalta. Salibandy- ja jalkapalloryhmän tulosten välillä ei ollut tilastollista eroa liikkuvuudessa/testituloksissa. Osassa tuloksista havaittiin hypoteesia tukevaa näyttöä siitä, että salibandypelaajien kumara ja toispuoleinen peliasento aiheuttaa liikkuvuus- ja puolieroja jalkapalloilijoiden seisovampaan peliasentoon verrattuna. Kuitenkin suurimmassa osassa testiliikkeistä tulosten välinen ero ei ollut havaittavissa eivätkä ne tukeneet hypoteesia peliasennon vaikutuksesta liikkuvuuteen ja puolieroihin. Jatkotutkimusaiheita raportin pohjalta ovat muun muassa lihasarkuuden/-jäykkyyden vaikutus liikkuvuuteen, harjoittelujakson vaikutus mahdollisien puolierojen tasoittamiseen sekä liikkuvuuden ja voiman välisen suhteen tutkiminen.

Few studies of floorball mobility and asymmetry have been conducted in the past. It is important to study physical mobility because it has a considerable impact on player’s other physical attributes such as running speed and the power of the slapshot. For example, strength itself does not provide the needed performance level for the player if its use is limited due to non-optimal mobility.

The purpose of the thesis was to survey the effects of floorball players’ body positioning on physical mobility attributes with different measurement tools such as TE3-Mobility and field tests. The aim of the thesis was to produce new information for the client to support academy training and coaching. The client for the thesis was Papas ry Floorball Club. The club’s academy athletes participated in the tests. Kajaani Haka Football Club’s academy players formed the test control group. Research questions guided the research process of the thesis. There were two research questions: Does the floorball players’ body positioning affect mobility and asymmetry? Are there any differences in mobility/test results between the groups?

The tests were held at Kajaanihalli sports hall during the academy’s morning training sessions. The groups were tested separately with half of the group being tested at once. Eight (n=8) floorball academy athletes participated in the testing sessions, but the sample size decreased to seven (n=7) after the fifth test movement. Nine (n=9) football academy athletes participated in the testing sessions. There were twelve test movements in total in every test session.

The effects of the floorball players’ body position on mobility and asymmetry were analysed by comparing upper and lower arm mean results and their percentual difference. Statistical significance was verified by using the paired sample t-test. The differences between mobility/test results were analysed by comparing the mean values of the asymmetry indexes between the groups. Statistical significance was verified by using the independent sample t-test.

Supporting the hypothesis, higher values were noticed on the lower-arm side especially in trunk rotation (5.06°, 7.37 %), hip extension (hip-knee line) (2.64°, 16.96 %), hip extension (knee-ankle line) (2.28°, 3.39 %) and ankle mobility against the wall (1.66 cm, 14.35 %) in the floorball group’s internal comparison. Supporting the hypothesis, higher values were noticed in the floorball group’s asymmetry index especially in trunk rotation (5.06° > -0.33°) and ankle mobility against the wall (1.66° > -0.32°) in the comparison between the two groups. However, there were no statistically significant differences noticed between the results in any test.

It can be stated that the floorball players’ body positioning does not affect mobility and asymmetry, according to the results. The results cannot be generalized due to the small sample size. Trends supporting the research problem regarding asymmetry can be noticed in some of the results. There were no statistical differences in mobility/test results between the groups. Supporting the hypothesis, the floorball players’ stooped and lopsided body positioning causes differences in mobility and asymmetry compared to the football players’ more upright stance according to some test results. However, differences between the results in most test movements are not noticeable and do not support the hypothesis. Further research topics could be the effects of muscle soreness/stiffness on mobility; the training period’s compensative effects on possible asymmetries as well as research on the relationship between mobility and strength.