Väkivaltainen potilas ensihoidossa : Työntekijän valmiudet väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen
Hänninen, Esko; Kangosjärvi, Antti; Väliheikki, Kalle (2011)
Hänninen, Esko
Kangosjärvi, Antti
Väliheikki, Kalle
2011
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112030190
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112030190
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa työskentelevien valmiuksia väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen sekä tuottaa tietoa väkivallan ilmenemismuodoista Pohjanmaan hätäkeskuksen alueella.
Tutkimus toteutettiin laadullisena. Tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka nauhoitettiin ja tulokset analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän palveluntuottajaa Pohjanmaan hätäkeskuksen alueelta. Haastattelut toteutettiin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina. Haastattelut jakautuivat kymmeneen yksilöhaastatteluun, neljään parihaastatteluun ja kahteen ryhmähaastatteluun. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 26 työntekijää.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että työntekijän persoonallisuuden piirteistä rauhallisuus, kärsivällisyys ja empaattisuus edistivät väkivaltaisen potilaan kohtaamista, kun taas provosoiva käytös, äkkipikaisuus ja ylimielisyys vaikeuttivat sitä. Työyhteisön ja ympäristön koettiin vaikuttavan työntekijän valmiuksiin kohdata väkivaltainen potilas. Työparien väliset hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä viranomaisten, kuten poliisin kanssa tehty yhteistyö helpottivat kohtaamista. Tutkimustulosten mukaan väkivalta oli yleistä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Lisäksi henkisen väkivallan, kuten erilaisten verbaalisten ilmaisujen ilmeneminen oli yleisempää kuin fyysisen väkivallan. Väkivallan seurauksena syntyneet vammat olivat pääasiassa mustelmia, nirhaumia ja pieniä haavoja. Murtumat ja nivelten sijoiltaan menot olivat harvinaisia. Vammat olivat useimmiten seurausta ennakoimattomasta tilanteesta potilaan kanssa. Väkivallan syntyyn vaikuttivat niin potilaasta kuin työntekijästä johtuvat tekijät: potilaan somaattiset ja psykiatriset sairaudet sekä päihteiden vaikutus ja työntekijän käytös ja ulkonäkö olivat avainasemassa.
Opinnäytetyömme keskeisimpien johtopäätösten mukaan väkivaltatilanteiden syntyyn kyettiin vaikuttamaan, vaikka tilanteiden kulkua oli vaikea ennustaa edeltä käsin. Väkivaltatilanteita ilmeni kuukausittain. Haastateltavat olivat lähes yksimielisiä siitä, että lisäkoulutus väkivaltaisen potilaan kohtaamisesta on tarpeellista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena. Tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka nauhoitettiin ja tulokset analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän palveluntuottajaa Pohjanmaan hätäkeskuksen alueelta. Haastattelut toteutettiin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina. Haastattelut jakautuivat kymmeneen yksilöhaastatteluun, neljään parihaastatteluun ja kahteen ryhmähaastatteluun. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 26 työntekijää.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että työntekijän persoonallisuuden piirteistä rauhallisuus, kärsivällisyys ja empaattisuus edistivät väkivaltaisen potilaan kohtaamista, kun taas provosoiva käytös, äkkipikaisuus ja ylimielisyys vaikeuttivat sitä. Työyhteisön ja ympäristön koettiin vaikuttavan työntekijän valmiuksiin kohdata väkivaltainen potilas. Työparien väliset hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä viranomaisten, kuten poliisin kanssa tehty yhteistyö helpottivat kohtaamista. Tutkimustulosten mukaan väkivalta oli yleistä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Lisäksi henkisen väkivallan, kuten erilaisten verbaalisten ilmaisujen ilmeneminen oli yleisempää kuin fyysisen väkivallan. Väkivallan seurauksena syntyneet vammat olivat pääasiassa mustelmia, nirhaumia ja pieniä haavoja. Murtumat ja nivelten sijoiltaan menot olivat harvinaisia. Vammat olivat useimmiten seurausta ennakoimattomasta tilanteesta potilaan kanssa. Väkivallan syntyyn vaikuttivat niin potilaasta kuin työntekijästä johtuvat tekijät: potilaan somaattiset ja psykiatriset sairaudet sekä päihteiden vaikutus ja työntekijän käytös ja ulkonäkö olivat avainasemassa.
Opinnäytetyömme keskeisimpien johtopäätösten mukaan väkivaltatilanteiden syntyyn kyettiin vaikuttamaan, vaikka tilanteiden kulkua oli vaikea ennustaa edeltä käsin. Väkivaltatilanteita ilmeni kuukausittain. Haastateltavat olivat lähes yksimielisiä siitä, että lisäkoulutus väkivaltaisen potilaan kohtaamisesta on tarpeellista.