Lasten idiopaattisen varvaskävelyn hoitokeinot
Lindholm, Noora (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112431420
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112431420
Tiivistelmä
Idiopaattisella varvaskävelyllä tarkoitetaan symmetristä kävelymallia, jolloin kävelystä puuttuu kantaisku ja painopiste on päkiöillä. Varvaskävely luokitellaan idiopaattiseksi, kun sille ei löydy neurologista tai rakenteellista syytä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää uusimpaan tutkittuun tietoon perustuen keinoja lasten idiopaattisen varvaskävelyn kuntoutuksessa. Tavoitteena oli kehittää ja lisätä ammattilaisten osaamista varvaskävelijöiden kuntoutuksesta erikoissairaanhoidossa. Tehtävänä oli tuottaa HUS lasten ja nuorten sairauksien yksikössä työskenteleville fysioterapeuteille tiivistelmä opinnäytetyön tuloksista. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti aiheesta löytyvän tiedon puute ja oma mielenkiinto aihetta kohtaan. Työn teoreettinen viitekehys perustuu lapsen motorisen kehityksen ja idiopaattisen varvaskävelyn käsittelemiseen alan keskeisen aineiston pohjalta.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku kirjallisuuskatsausta varten suoritettiin sähköisistä tietokannoista ja katsaukseen valittiin mukaan enintään kymmenen vuotta vanhat tutkimukset. Keskeisinä hoitokeinoina tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella pidetään idiopaattisen varvaskävelyn kuntoutuksessa botuliini A injektiota, kipsihoitoa, ortooseja ja pohjallisia. Hoitokeinojen rinnalla kuntoutuksessa käytettiin myös fysioterapiaa, joka keskittyi erityisesti pohkeen venytysharjoituksiin, kävelymallin parantamiseen ja jalkapohjan aistitunnon lisäämiseen. Yhteenvetona tutkimuksista voidaan todeta botuliini A injektion, kipsihoidon ja ortoosien käytön lisäävän nilkan dorsifleksiota. Pohjallisten havaittiin vähentävän varvaskävelyä niitä käytettäessä. Kävelymallin parantamisessa eri hoitokeinojen yhdistelmät tehosivat vaikuttavimmin ja tulokset olivat havaittavissa vielä 12 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen. Yleisesti aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa, erityisesti hoitokeinojen tulosten kestosta hoidon päättymisen jälkeen.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku kirjallisuuskatsausta varten suoritettiin sähköisistä tietokannoista ja katsaukseen valittiin mukaan enintään kymmenen vuotta vanhat tutkimukset. Keskeisinä hoitokeinoina tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella pidetään idiopaattisen varvaskävelyn kuntoutuksessa botuliini A injektiota, kipsihoitoa, ortooseja ja pohjallisia. Hoitokeinojen rinnalla kuntoutuksessa käytettiin myös fysioterapiaa, joka keskittyi erityisesti pohkeen venytysharjoituksiin, kävelymallin parantamiseen ja jalkapohjan aistitunnon lisäämiseen. Yhteenvetona tutkimuksista voidaan todeta botuliini A injektion, kipsihoidon ja ortoosien käytön lisäävän nilkan dorsifleksiota. Pohjallisten havaittiin vähentävän varvaskävelyä niitä käytettäessä. Kävelymallin parantamisessa eri hoitokeinojen yhdistelmät tehosivat vaikuttavimmin ja tulokset olivat havaittavissa vielä 12 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen. Yleisesti aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa, erityisesti hoitokeinojen tulosten kestosta hoidon päättymisen jälkeen.