Uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittäminen osaajayksikössä.
Makkonen, Henna (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112531653
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112531653
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysalalla kärsitään työvoimapulasta. Vanhemman sukupolven siirtyessä työelämän ulkopuolelle, nuorempi sukupolvi muodostaa suuremman osan työikäisestä väestöstä työmarkkinoilla. Eri työntekijäryhmillä ja eri elämäntilanteissa olevilla henkilöstöllä on erilaiset työn vetovoima- ja kuormitustekijät. Niiden tunnistaminen sekä veto- ja pitovoima tekijöiden kehittäminen on välttämätöntä ja lähtökohta työvoiman saatavuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöitä osaajayksikössä.
Osaajayksikössä työskentelevien uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittämissuunnitelman toimeksiantajana oli Pohteen osaajayksikkö. Opinnäytetyölle perustettiin projektiorganisaatio, joka muodostui ohjaus-, tuki- ja projektiryhmästä. Opinnäytetyötä ohjasi toimintatutkimuksen metodologia, jonka tarkoituksena oli muuttaa tai parantaa olemassa olevia käytäntöjä. Toimintatutkimus eteni syklisenä prosessina, jossa vuorottelevat suunnittelu, toiminta, havainnointi ja reflektointi. Nämä vaiheet toistuivat peräkkäin.
Opinnäytetyön ensimmäinen sykli toteutettiin järjestelmällisenä kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksena oli kartoittaa aikaisempaa tutkimustietoa hoitotyön työntekijöiden työn vetovoimaa edistävistä tekijöistä. Aineiston analyysinä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä, jonka tuloksena muodostui kaksi yläteemaa, ammatillisen kasvun tukeminen ja henkisen pääoman vahvistaminen.
Toisen syklin tarkoitus oli kartoittaa osaajayksikössä erikoissairaanhoidossa työskentelevien uuden sukupolven sairaanhoitajien näkemyksiä työn vetovoimaa edistävistä tekijöistä. Aineisto kerättiin osaajayksikön erikoissairaanhoidossa työskenteleviltä uuden sukupolven sairaanhoitajilta kehyskertomusten ja avointen haastatteluiden avulla. Molemmat aineistot analysoitiin yhdessä induktiivisella sisällönanalyysi menetelmällä. Tuloksiksi tuli, että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja ammatillinen kehittyminen edistivät uuden sukupolven sairaanhoitajien kokemaa työn vetovoimaa.
Kolmannen syklin tarkoitus oli kuvata Osaajayksikössä työskentelevän uuden sukupolven sairaanhoitajan työn vetovoimaisuuden kehittämissuunnitelma ja sen pilotointi. Kolmannessa syklissä kuvattiin työn vetovoimaisuuden kehittämissuunnitelma, jota ohjasi työntekijän diversiteetin huomioiminen ratkaisukeskeisen toimintamallin avulla. Kehittämissuunnitelmaa pilotointiin rajoitetuin osin organisaation esihenkilöllä ja sairaanhoitajalla.
Neljännen syklin tarkoitus oli kuvata uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittämissuunnitelman implementointisuunnitelma. Implementointisuunnitelman viitekehyksenä hyödynnettiin parish-mallia. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittäminen muodostuu työntekijän yksilöllisten tarpeiden ympärille. Kehittämistyön onnistumiseksi oleellista on, että työntekijä pystyy itse määrittämään henkilökohtaiset vetovoimatekijät ja organisaatiolla on käytettävissä resursseja kehittämistyöhön.
Osaajayksikössä työskentelevien uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittämissuunnitelman toimeksiantajana oli Pohteen osaajayksikkö. Opinnäytetyölle perustettiin projektiorganisaatio, joka muodostui ohjaus-, tuki- ja projektiryhmästä. Opinnäytetyötä ohjasi toimintatutkimuksen metodologia, jonka tarkoituksena oli muuttaa tai parantaa olemassa olevia käytäntöjä. Toimintatutkimus eteni syklisenä prosessina, jossa vuorottelevat suunnittelu, toiminta, havainnointi ja reflektointi. Nämä vaiheet toistuivat peräkkäin.
Opinnäytetyön ensimmäinen sykli toteutettiin järjestelmällisenä kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksena oli kartoittaa aikaisempaa tutkimustietoa hoitotyön työntekijöiden työn vetovoimaa edistävistä tekijöistä. Aineiston analyysinä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä, jonka tuloksena muodostui kaksi yläteemaa, ammatillisen kasvun tukeminen ja henkisen pääoman vahvistaminen.
Toisen syklin tarkoitus oli kartoittaa osaajayksikössä erikoissairaanhoidossa työskentelevien uuden sukupolven sairaanhoitajien näkemyksiä työn vetovoimaa edistävistä tekijöistä. Aineisto kerättiin osaajayksikön erikoissairaanhoidossa työskenteleviltä uuden sukupolven sairaanhoitajilta kehyskertomusten ja avointen haastatteluiden avulla. Molemmat aineistot analysoitiin yhdessä induktiivisella sisällönanalyysi menetelmällä. Tuloksiksi tuli, että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja ammatillinen kehittyminen edistivät uuden sukupolven sairaanhoitajien kokemaa työn vetovoimaa.
Kolmannen syklin tarkoitus oli kuvata Osaajayksikössä työskentelevän uuden sukupolven sairaanhoitajan työn vetovoimaisuuden kehittämissuunnitelma ja sen pilotointi. Kolmannessa syklissä kuvattiin työn vetovoimaisuuden kehittämissuunnitelma, jota ohjasi työntekijän diversiteetin huomioiminen ratkaisukeskeisen toimintamallin avulla. Kehittämissuunnitelmaa pilotointiin rajoitetuin osin organisaation esihenkilöllä ja sairaanhoitajalla.
Neljännen syklin tarkoitus oli kuvata uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittämissuunnitelman implementointisuunnitelma. Implementointisuunnitelman viitekehyksenä hyödynnettiin parish-mallia. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että uuden sukupolven sairaanhoitajien työn vetovoimatekijöiden kehittäminen muodostuu työntekijän yksilöllisten tarpeiden ympärille. Kehittämistyön onnistumiseksi oleellista on, että työntekijä pystyy itse määrittämään henkilökohtaiset vetovoimatekijät ja organisaatiolla on käytettävissä resursseja kehittämistyöhön.