Lääkityspoikkeamista oppiminen
Valassaari, Satu (2014)
Valassaari, Satu
Saimaan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102314900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102314900
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli analysoida lääkityspoikkeamien syitä ja etsiä yhdessä kuuden vanhustenhoidon yksikön henkilökunnan kanssa toteutettavia keinoja poikkeamien vähentämiseksi.
Tutkimuksellisen kehittämistyö eteni Engeströmin (1998) kehittävän työntutkimuksen mukaisesti. Ensimmäisen vaiheen aineistona käytettiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kuudella terveys- ja vanhuspalveluiden tulosalueeseen kuuluvalla terveysaseman vuodeosastolla vuosina 2011-2012 tehtyjä lääkityspoikkeamailmoituksia. Lääkityspoikkeamat oli raportoitu HaiPro vaaratapahtumien raportointijärjestelmän kautta. Toisessa vaiheessa vuodeosastojen lääkehoitoon osallistuvalle henkilökunnalle tehtiin kysely, jolla kartoitettiin henkilökunnan käsityksiä lääkityspoikkeamiin johtaneista syistä ja heidän ehdotuksiaan keinoista lääkityspoikkeamien vähentämiseksi. Kolmannessa vaiheessa kolmella vuodeosastolla pidetyillä osastotunneilla etsittiin yhdessä henkilökunnan kanssa lääkityspoikkeamien vähentämisen keinoja käyttöön otettaviksi työyksikön omassa toiminnassa. Aineistot analysoitiin abduktiivisesti sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan lääkityspoikkeamien syiksi esitettiin lääkelistan epäselvyyksiä, lääkärin määräysten toteuttamisen puutteita, työympäristöön liittyvää rauhattomuutta, työn keskeytymistä, huolimattomuutta ja kiirettä. Suurin osa lääkityspoikkeamien vähentämiseen tähtäävistä esitetyistä keinoista kohdistuivat työympäristöön ja toimintatapoihin, mutta myös henkilökunnan käyttäytymiseen ja ominaisuuksiin. Käyttöön otettavaksi yhdellä vuodeosastolla valittiin varfariini- lääkkeenjakolistan merkitseminen värikoodilla lääkkeen vahvuuden mukaan ja toisella vuodeosastolla sovittiin lääkelistojen tarkistamisesta säännöllisesti.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön aikana löytyneitä syitä lääkityspoikkeamille ja keinoja niiden vähentämiseksi voidaan hyödyntää muissakin terveydenhuollon yksiköissä. Jatkotutkimuksien tulisi keskittyä hoitohenkilökunnan sitouttamiseen lääkityspoikkeamien ehkäisytyöhön ja etsimään pieniä käytännön ratkaisuja lääkitysturvallisuuden edistämiseksi.
Tutkimuksellisen kehittämistyö eteni Engeströmin (1998) kehittävän työntutkimuksen mukaisesti. Ensimmäisen vaiheen aineistona käytettiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kuudella terveys- ja vanhuspalveluiden tulosalueeseen kuuluvalla terveysaseman vuodeosastolla vuosina 2011-2012 tehtyjä lääkityspoikkeamailmoituksia. Lääkityspoikkeamat oli raportoitu HaiPro vaaratapahtumien raportointijärjestelmän kautta. Toisessa vaiheessa vuodeosastojen lääkehoitoon osallistuvalle henkilökunnalle tehtiin kysely, jolla kartoitettiin henkilökunnan käsityksiä lääkityspoikkeamiin johtaneista syistä ja heidän ehdotuksiaan keinoista lääkityspoikkeamien vähentämiseksi. Kolmannessa vaiheessa kolmella vuodeosastolla pidetyillä osastotunneilla etsittiin yhdessä henkilökunnan kanssa lääkityspoikkeamien vähentämisen keinoja käyttöön otettaviksi työyksikön omassa toiminnassa. Aineistot analysoitiin abduktiivisesti sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan lääkityspoikkeamien syiksi esitettiin lääkelistan epäselvyyksiä, lääkärin määräysten toteuttamisen puutteita, työympäristöön liittyvää rauhattomuutta, työn keskeytymistä, huolimattomuutta ja kiirettä. Suurin osa lääkityspoikkeamien vähentämiseen tähtäävistä esitetyistä keinoista kohdistuivat työympäristöön ja toimintatapoihin, mutta myös henkilökunnan käyttäytymiseen ja ominaisuuksiin. Käyttöön otettavaksi yhdellä vuodeosastolla valittiin varfariini- lääkkeenjakolistan merkitseminen värikoodilla lääkkeen vahvuuden mukaan ja toisella vuodeosastolla sovittiin lääkelistojen tarkistamisesta säännöllisesti.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön aikana löytyneitä syitä lääkityspoikkeamille ja keinoja niiden vähentämiseksi voidaan hyödyntää muissakin terveydenhuollon yksiköissä. Jatkotutkimuksien tulisi keskittyä hoitohenkilökunnan sitouttamiseen lääkityspoikkeamien ehkäisytyöhön ja etsimään pieniä käytännön ratkaisuja lääkitysturvallisuuden edistämiseksi.