"Kauniit sanat eivät riitä": asiakaskokemuksia Ensi- ja turvakotien liiton palveluista

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä laadullista tietoa nuorten kokemasta lähisuhdeväkivallasta sekä avusta, jota he ovat saaneet. Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää, mikä sai nuoret hakeutumaan avun piiriin ja mikä nuorten mielestä laskisi kynnystä avun hakemiselle. Tutkimuskohteeksi rajattiin 15–25-vuotiaat nuoret, jotka ovat kokeneet elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa ja ovat käyttäneet Ensi- ja turvakotien liiton palveluita. Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia yhteistyössä toimeksiantajana toimivan Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.

Laadulliseen opinnäytetyöhön päädyttiin Ensi- ja turvakotien liiton edustajien nostamien tarpeiden kautta. Laadullisen tutkimuksen menetelmillä ja kyselyllä saatiin kerättyä nuorten kokemuksia lähisuhdeväkivallasta heidän omin sanoin kerrottuna. Aineiston analyysissä käytettiin hyödyksi aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimusmenetelmää valikoidessa oli tärkeää tuoda nuorten ääni kuuluviin.

Opinnäytetyön tulosten mukaan laadulliseen kyselyyn vastanneista yli puolet oli naisia sekä 15–18-vuotiaita. Vastauksia kertyi 62. Vastaajat olivat kokeneet monia lähisuhde väkivallan eri muotoja, erityisesti lapsuudessaan ja/tai nuoruudessaan. Moni oli saanut apua Ensi- ja turvakotien liiton palveluista ja muilta auttavilta tahoilta, kun taas toiset eivät sitä ole saaneet muun muassa omien voimavarojensa puutteen tai pitkien jonojen vuoksi. Aineistosta nousi esille kehittämiskohteiksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden palveluiden saavutettavuus sekä tietoisuuden lisääminen lähisuhdeväkivallasta ja saatavilla olevasta avusta. Tuloksia voidaan hyödyntää palveluiden kehittämisessä nuorten tarpeita vastaaviksi. Kyselyä voi jatkokehittää esimerkiksi koulujen käyttöön esimerkiksi osaksi kouluterveystarkastuksia lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi.