Varhaisen tuen keskustelujen kehittäminen kohdeorganisaatiossa

Abstract

Varhaisen tuen keskustelujen kehittäminen ja vuorovaikutuksen laadun parantaminen esihenkilön ja työntekijän välillä nousi opinnäytetyön aiheeksi kohdeorganisaation tarpeesta. Kohdeorganisaatio on vanhuspalveluja tuottava säätiö, jossa sairaspoissaoloja on runsaasti. Sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla oli kunta-alalla eniten poissaoloja vuonna 2019 eli 24,77 sairauspoissaolopäivää/henkilötyövuosi. Työkyvyttömyyseläkealkavuus on kasvanut sosiaali- ja terveysalalla viime vuosina. Varsinkin mielenterveysdiagnoosin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien joukossa korostuvat sosiaali- ja terveysalan ammatit. Kohdeorganisaatiossa on myös työkyvyttömyysriskissä olevia työntekijöitä ja se on jo noussut työeläkelaitos Ilmarisen riskiluokkaan A. Varhaisen tuen prosessissa koettiin olevan kohdeorganisaatiossa ongelmia, koska poissaoloherätteet eivät toimineet. Tämän lisäksi oli myös syytä epäillä, että varhaisen tuen keskusteluja ei pidetty aina poissaolorajojen täytyttyä.

Työkykyyn vaikuttavat monet seikat, kuten yksilön omat voimavarat ja motivaatio, työhön ja työntekoon liittyvät asiat, kuten työn sisältö, vaatimukset ja ammatillinen osaaminen. Työkyky koostuu voimavarojen ja työkyvyn välisestä tasapainosta. Varhaisen tuen prosessin tarkoituksena on tunnistaa ja puuttua työntekijän haastaviin tilanteisiin oikea-aikaisesti. Varhaisen tuen keskustelu tulee pitää heti, kun huoli työntekijästä on herännyt. Varhaisen tuen toiminta onkin yksi työkykyjohtamisen konkreettinen keino. Varhaisen tuen mallin on tarkoitus tuoda työpaikalle keinoja työntekijöiden tukemiseen ja olla apuna puheeksiottotilanteissa. Varhaisen tuen keskustelu on esihenkilön ja työntekijän välinen luottamuksellinen keskustelu, joka pidetään mahdollisimman pian huolen heräämisen jälkeen. Keskustelun tavoitteena on työkyvyn edistäminen ja ylläpitäminen. Esihenkilö voi vuorovaikutuksen keinoin motivoida työntekijöitä olemalla kannustava, rohkaiseva, aidosti kiinnostunut ja läsnä oleva. Voimavaralähtöinen esihenkilö kuuntelee, esittää kysymyksiä ja luottaa työntekijän voimavaroihin. Esihenkilön toiminta keskittyy tavoitteisiin ongelmien sijaan sekä on tulevaisuussuuntautunutta ja voimavaralähtöistä.

Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: Mitä esihenkilöt kertoivat varhaisen tuen toteuttamisesta kohdeorganisaatiossa? Millaista osaamista esihenkilöt tarvitsevat varhaisen tuen keskustelussa? Mitä varhaisen tuen keskusteluprosessissa tulee kehittää? Opinnäytetyössä kerättiin kohdeorganisaation esihenkilöiden kokemuksia ja ajatuksia varhaisen tuen keskusteluista teemahaastattelun avulla. Teemahaastattelujen tulokset analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tulosten merkittävimmät pääkohdat esiteltiin yhteiskehittämisen työpajassa, jossa tarkoituksena oli jatkokehittää haastatteluissa esiin nousseita ideoita. Yhteiskehittämisen näkökulma vahvisti haastattelun tuloksia. Tulosten perusteella varhaisen tuen keskustelu ja vuorovaikutus onnistuu parhaiten, kun esihenkilö on huolellisesti valmistautunut keskusteluun sekä faktojen että vuorovaikutuksellisten asioiden osalta. Esihenkilön tuttuus, turvallisuus, avoimuus ja luotettavuus loivat parhaan pohjan keskusteluille. Samoin nähtiin hyväksi, jos henkilöstölle oli etukäteen puhuttu varhaisen tuen keskusteluista positiivisessa valossa esimerkiksi henkilöstökokouksissa. Esihenkilöt kaipasivat tukea ja harjoitusta vuorovaikutustaitoihin sekä vaikeiden tapausten läpikäymiseen. Onnistuneessa varhaisen tuen keskustelussa työntekijä tulee aidosti kuulluksi ja osallistuu oman tilanteensa pohtimiseen.

Asiasanat: varhainen tuki, varhaisen tuen keskustelu, vuorovaikutus, sairauspoissaolot, työkykyjohtaminen