Opettajien kliinisen hoitotyön ohjausosaamisen kehittäminen etä- ja hybridiopetuksessa
Kivikko, Jenni (2023)
Kivikko, Jenni
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120434233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120434233
Tiivistelmä
Opinnäytetyö integroitui DIGIHOI – ÄLÄ JÄTÄ! -hankkeeseen, joka oli Kajaanin Ammattikorkeakoulun (KAMK) hallinnoima ja hankkeessa kehitettiin hoitotyön kliinisten taitojen etä- ja hybridiopetusta. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää sosiaali- ja terveysalan opettajien kliinisen hoitotyön ohjausosaamista etä- ja hybridiopetuksessa. Opinnäytetyön metodologiaksi valikoitui toimintatutkimus, koska tavoitteena oli kehittää nykyistä käytäntöä näyttöön perustuen.
Ensimmäisen syklin tarkoitus oli kartoittaa ohjausosaamista edistäviä tekijöitä etä- ja hybridiopetuksessa aiemman tutkimustiedon perusteella. Tutkimuskysymys oli: Mitkä tekijät edistävät ohjausosaamista etä- ja hybridiopetuksessa? Tiedonhaku toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa aineisto haettiin ERIC (EBSCO) ja Google Scholar tietokantojen sekä manuaalisen haun kautta. Valittu aineisto (n=8) käsiteltiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan ohjausosaamista edistäviä tekijöitä etä- ja hybridiopetuksessa olivat vuorovaikutuksellinen ja ohjauksellinen pedagogiikka, eri teknologiat opetuksessa, tietotekninen ja pedagoginen osaaminen ja yhteisöllinen suunnittelu.
Toisessa syklissä tarkoituksena oli kartoittaa etä- ja hybridiopetuksen ohjausosaamista sekä sen kehittämistarpeita. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä ohjausosaamista opettajilla on etä- ja hybridiopetuksessa? Mitä kehittämistarpeita he tunnistavat? Nykytilan kartoitus toteutettiin sähköisen Webropol-kyselyn avulla KAMKin kliinistä hoitotyötä opettaville opettajille (n=7). Kyselystä saadut vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Nykytilan kartoituksen tulosten mukaan opettajilla oli ohjausosaamista erilaisten opetusmenetelmien käytössä, aktiivisessa ja vuorovaikutuksellisessa pedagogiikassa sekä yhteisopettajuudessa. Kehittämistarpeita he tunnistivat ajankäytössä, erilaisten menetelmien hallinnassa, opiskelijoiden aktivoinnissa ja tasavertaisessa huomioimisessa sekä yhteisopettajuuden koulutuksessa.
Kolmannen syklin tarkoituksena oli kuvata, miten kliinisen hoitotyön opettajien ohjausosaamista voidaan tukea oppijakeskeistä ja vuorovaikutuksellista pedagogiikkaa sekä tiimiopettajuutta toteuttavalla etä- ja hybridiopetuksella. Kehittämiskysymys oli: Miten opettajien ohjausosaamista voidaan tukea etä- ja hybridiopetuksessa, kun painotetaan oppijakeskeistä ja vuorovaikutuksellista pedagogiikkaa sekä tiimiopettajuutta? Ohjausosaamisen kehittämiskohteen valinta tehtiin monimenetelmällisyyden ja sulauttamisen avulla. Pilotointi toteutettiin DIGIHOI – ÄLÄ JÄTÄ! -hankkeen loppuseminaarissa ja arviointi tehtiin sähköisen Webropol-kyselyn avulla seminaariin osallistuville opettajille (n=14). Tulosten mukaan suurin osa vastaajista (>90 %) koki, että pilotoidut kliinisen hoitotyön etä- ja hybridiopetuksen menetelmät kehittäisivät
omaa ohjausosaamistaan.
Neljännen syklin tarkoitus oli kuvata kliinisen hoitotyön ohjausosaamisen kehittämisen implementointisuunnitelma Parihs -mallin avulla. Kehittämiskysymys oli: Miten opettajien kliinisen hoitotyön ohjausosaamisen kehittämissuunnitelma implementoidaan? Suunnitelman avulla ohjausosaamisen kehittämissuunnitelma vakiinnutetaan käyttöön. Implementointi ja seuranta jatkuvat KAMKissa opinnäytetyön päätyttyä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että opettajat kokevat kliinisen hoitotyön etä- ja hybridiopetuksessa hyödynnettävien vuorovaikutuksellisten, oppijakeskeisten ja tiimiopettajuutta tukevien menetelmien voivan kehittää heidän ohjausosaamistaan. Halukkuutta menetelmien hyödyntämiseen omassa opetuksessa on, mutta niiden toteuttamiseen kaivataan ohjausta. Kehittämissuunnitelman avulla opettajien kliinisen hoitotyön ohjausosaamista etä- ja hybridiopetuksessa kehitetään ja toimintaa saadaan vakiinnutettua.
Ensimmäisen syklin tarkoitus oli kartoittaa ohjausosaamista edistäviä tekijöitä etä- ja hybridiopetuksessa aiemman tutkimustiedon perusteella. Tutkimuskysymys oli: Mitkä tekijät edistävät ohjausosaamista etä- ja hybridiopetuksessa? Tiedonhaku toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa aineisto haettiin ERIC (EBSCO) ja Google Scholar tietokantojen sekä manuaalisen haun kautta. Valittu aineisto (n=8) käsiteltiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan ohjausosaamista edistäviä tekijöitä etä- ja hybridiopetuksessa olivat vuorovaikutuksellinen ja ohjauksellinen pedagogiikka, eri teknologiat opetuksessa, tietotekninen ja pedagoginen osaaminen ja yhteisöllinen suunnittelu.
Toisessa syklissä tarkoituksena oli kartoittaa etä- ja hybridiopetuksen ohjausosaamista sekä sen kehittämistarpeita. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä ohjausosaamista opettajilla on etä- ja hybridiopetuksessa? Mitä kehittämistarpeita he tunnistavat? Nykytilan kartoitus toteutettiin sähköisen Webropol-kyselyn avulla KAMKin kliinistä hoitotyötä opettaville opettajille (n=7). Kyselystä saadut vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Nykytilan kartoituksen tulosten mukaan opettajilla oli ohjausosaamista erilaisten opetusmenetelmien käytössä, aktiivisessa ja vuorovaikutuksellisessa pedagogiikassa sekä yhteisopettajuudessa. Kehittämistarpeita he tunnistivat ajankäytössä, erilaisten menetelmien hallinnassa, opiskelijoiden aktivoinnissa ja tasavertaisessa huomioimisessa sekä yhteisopettajuuden koulutuksessa.
Kolmannen syklin tarkoituksena oli kuvata, miten kliinisen hoitotyön opettajien ohjausosaamista voidaan tukea oppijakeskeistä ja vuorovaikutuksellista pedagogiikkaa sekä tiimiopettajuutta toteuttavalla etä- ja hybridiopetuksella. Kehittämiskysymys oli: Miten opettajien ohjausosaamista voidaan tukea etä- ja hybridiopetuksessa, kun painotetaan oppijakeskeistä ja vuorovaikutuksellista pedagogiikkaa sekä tiimiopettajuutta? Ohjausosaamisen kehittämiskohteen valinta tehtiin monimenetelmällisyyden ja sulauttamisen avulla. Pilotointi toteutettiin DIGIHOI – ÄLÄ JÄTÄ! -hankkeen loppuseminaarissa ja arviointi tehtiin sähköisen Webropol-kyselyn avulla seminaariin osallistuville opettajille (n=14). Tulosten mukaan suurin osa vastaajista (>90 %) koki, että pilotoidut kliinisen hoitotyön etä- ja hybridiopetuksen menetelmät kehittäisivät
omaa ohjausosaamistaan.
Neljännen syklin tarkoitus oli kuvata kliinisen hoitotyön ohjausosaamisen kehittämisen implementointisuunnitelma Parihs -mallin avulla. Kehittämiskysymys oli: Miten opettajien kliinisen hoitotyön ohjausosaamisen kehittämissuunnitelma implementoidaan? Suunnitelman avulla ohjausosaamisen kehittämissuunnitelma vakiinnutetaan käyttöön. Implementointi ja seuranta jatkuvat KAMKissa opinnäytetyön päätyttyä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että opettajat kokevat kliinisen hoitotyön etä- ja hybridiopetuksessa hyödynnettävien vuorovaikutuksellisten, oppijakeskeisten ja tiimiopettajuutta tukevien menetelmien voivan kehittää heidän ohjausosaamistaan. Halukkuutta menetelmien hyödyntämiseen omassa opetuksessa on, mutta niiden toteuttamiseen kaivataan ohjausta. Kehittämissuunnitelman avulla opettajien kliinisen hoitotyön ohjausosaamista etä- ja hybridiopetuksessa kehitetään ja toimintaa saadaan vakiinnutettua.