Työntekijäaktivismi organisaation ympäristö- ja sosiaalisen vastuullisuuden edistäjänä: työntekijäaktivistin käsikirja

Abstract

Yhä useampi työntekijä haluaa työskennellä arvojensa mukaisessa työpaikassa, odottaa työnantajaltaan vastuullista toimintaa ja haluaa tulla kuulluksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten työntekijä voi omalla työpaikallaan aktivismin keinoin kannustaa organisaatiota ympäristövastuullisempaan ja sosiaalisesti vastuullisempaan toimintaan. Opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään, mitä aktivismin keinoja työntekijällä on käytettävissään oman työpaikkansa ympäristö- ja sosiaaliseen vastuullisuuteen vaikuttamiseksi, mitkä vaikuttamisen keinoista ovat toimivimpia ja mitkä tekijät kasvattavat vaikuttamisessa onnistumisen mahdollisuutta. Tavoitteena oli luoda työntekijäaktivistin käsikirja, johon on koottu tutkimustietoon perustuvia keinoja oman työpaikan vastuullisuusasioihin vaikuttamiseen.

Opinnäytetyön tietoperustassa tarkasteltiin yritysvastuun käsitteitä, erityisesti ympäristö- ja sosiaalista vastuullisuutta sekä henkilöstön roolia organisaation sidosryhmänä vastuullisuuskysymyksissä. Keskeisen osan tietoperustasta muodosti kuvaus organisaatioihin liittyvän aktivismin kokonaisuudesta, joka käsittää ulkoisen aktivismin, yritysaktivismin sekä sisäisen aktivismin eli työntekijäaktivismin. Lisäksi tarkasteltiin työntekijäaktivismin keinoja, aktivismin tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä aktivismiin liittyviä riskejä.

Opinnäytetyön tutkimusosuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla työntekijäaktivisteja sekä työantajien edustajia erilaisista organisaatioista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen valossa suomalainen työntekijäaktivismi ilmeni mm. maltillisena radikalismina, ja aktivismin onnistumiseen vaikuttivat henkilöön liittyvät tekijät, tekemisen tavat sekä organisaatiokulttuuri ja työnantajan suhtautuminen vastuullisuuskysymyksiin. Pitkäjänteinen työskentely, yhteistyö ja huolella harkitut perustelut vaikuttivat edistävän aktivismin onnistumista. Työnantajien haastatteluissa korostui myös talouden näkökulma. Aiemman tietoperustan ja tutkimuksen tulosten perusteella luotiin tekstisisältö työntekijäaktivistin käsikirjaan. Käsi-kirjan idean havainnollistamiseksi luotiin myös dokumenttipohja, johon tekstisisältö liitettiin, mutta varsinainen graafinen suunnittelu ja työntekijäaktivistin käsikirjan julkaisu rajattiin opinnäytetyön ulkopuolelle.

Vaikka työntekijäaktivistin käsikirjaa ei saatu opinnäytetyöprosessissa julkaistua, opinnäytetyö toi kuitenkin uutta tietoa yritysvastuuseen liittyvästä työntekijäaktivismista, jota ilmiönä on tutkittu melko vähän etenkin Yhdysvaltojen ulkopuolella. Suuremmalla tutkimusaineistolla aiheeseen olisi päästy syvemmälle, ja jatkotutkimusaiheiksi opinnäytetyössä päädyttiin ehdottamaan laajempaa tutkimusta työntekijäaktivismin onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä ja ulkoisen aktivismin suhteesta työntekijäaktivismiin. Jatkokehittämisaiheeksi tunnistettiin toimintamallien kehittäminen organisaatioille työntekijöiden aktiivisuuden hyödyntämiseen vastuullisuustyön edistämisessä ja toisaalta työntekijäaktivismiin liittyvien riskien hallinnassa.