Ennen kaikkea kyllä: raiskauksen tunnusmerkistön uudistus ja pätevä suostumus
Silfverberg, Juulia (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136021
Tiivistelmä
Vuonna 2023 voimaan astui uusi seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö. Yhtenä keskeisimmistä uudistuksista oli uusi vapaaehtoisuuteen perustuva raiskauksen tunnusmerkistö. Ennen uudistusta raiskaus perustui väkivaltaan tai pakottamiseen. Tunnusmerkistön uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Suostumusperustaisuus raiskausrikoksissa on otettu käyttöön jo aikaisemmin esimerkiksi Ruotsissa.
Opinnäytetyön keskeisenä tehtävänä oli arvioida suostumuksen käytännöllistä ulottuvuutta. Aiheen laajuuden huomioon ottaen se rajattiin käsittelemään vain täysi-ikäisten eli aikuisten välistä sukupuolista kanssakäymistä.
Opinnäytetyön pääasiallinen metodi oli lainopillinen, eli dogmaattinen menetelmä. Menetelmän mukaisesti opinnäytetyön pääasiallisena tietoperustana on ajantasainen ja sitä edeltävä seksuaalirikoksia käsittelevä lainsäädäntö. Lisäksi tietoperustana käytettiin muuta laajalti aihetta käsittelevää oikeuskirjallisuutta, Korkeimman oikeuden ennakkotapauksia ja virallislähteitä, sekä esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa voimassaolevaa suostumukseen perustuvaa raiskauslainsäädäntöä ja siihen liittyvää oikeuskäytäntöä. Aihe ja muutospaine sen ympärillä on poliittinen. Tämä seikka huomioon ottaen opinnäytetyössä sivuttiin myös oikeuspoliittista kirjallisuutta ja tutkimusta.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi useita eriäviä johtopäätöksiä pätevän suostumuksen arvioinnista. Seksuaalisen kanssakäymisen ja ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuuden ylipäätään huomioiden on mahdotonta antaa yhtä muodollista vastausta kysymykseen vapaaehtoisuuden muodostuksesta ja ilmaisusta.
Opinnäytetyön keskeisenä tehtävänä oli arvioida suostumuksen käytännöllistä ulottuvuutta. Aiheen laajuuden huomioon ottaen se rajattiin käsittelemään vain täysi-ikäisten eli aikuisten välistä sukupuolista kanssakäymistä.
Opinnäytetyön pääasiallinen metodi oli lainopillinen, eli dogmaattinen menetelmä. Menetelmän mukaisesti opinnäytetyön pääasiallisena tietoperustana on ajantasainen ja sitä edeltävä seksuaalirikoksia käsittelevä lainsäädäntö. Lisäksi tietoperustana käytettiin muuta laajalti aihetta käsittelevää oikeuskirjallisuutta, Korkeimman oikeuden ennakkotapauksia ja virallislähteitä, sekä esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa voimassaolevaa suostumukseen perustuvaa raiskauslainsäädäntöä ja siihen liittyvää oikeuskäytäntöä. Aihe ja muutospaine sen ympärillä on poliittinen. Tämä seikka huomioon ottaen opinnäytetyössä sivuttiin myös oikeuspoliittista kirjallisuutta ja tutkimusta.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi useita eriäviä johtopäätöksiä pätevän suostumuksen arvioinnista. Seksuaalisen kanssakäymisen ja ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuuden ylipäätään huomioiden on mahdotonta antaa yhtä muodollista vastausta kysymykseen vapaaehtoisuuden muodostuksesta ja ilmaisusta.