ACE-kokemukset ja niiden näkyvyys aikuisiällä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata, miten lapsuuden ajan haitalliset kokemukset näkyvät aikuisiällä. Opinnäytetyössä selvitetään, miten lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja lähisuhdeväkivalta kokemukset, yhdessä haasteellisten kotiolojen kanssa näkyvät aikuisuudessa. Haasteellisilla kotioloilla tarkoitetaan vanhempien välistä väkivaltaa, päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia ja vanhempien rikollista toimintaa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoa ACE- kokemusten haitallisista vaikutuksista.

Opinnäytetyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka teoreettisessa viitekehyksessä on käsitelty, mitä tarkoitetaan lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla. Käsitteet kaltoinkohtelu, laiminlyönti, lähisuhdeväkivalta ja PTSD on avattu selventämään kirjallisuuskatsauksen käsitteistöä. Viitekehyksessä perehdytään ACE-tutkimuksen historiaan ja avataan tutkittuja ACE-kokemusten aiheuttamia vaikutuksia. Viitekehyksessä käsitellään ACE-kokemusten aiheuttama toksinen stressi ja ACE-kokemuksilta suojaava resilienssi sekä muut suojaavat tekijät.

Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka on orientaatioltaan integroiva. Tutkimuksen aineisto haettiin Ebsco- Sage Premier- ja Proquest-tietokannoista. Mukaan valikoitui 7 englanninkielistä tutkimusartikkelia. Ne ovat julkaistu vuosina 2014–2023. Aineistoanalyysi on tehty kuvailevana luokitteluna. Tutkimuskysymykseen, miten lapsuuden ajan haitalliset kokemukset näkyvät aikuisiällä, on etsitty vastauksia englanninkielisistä tutkimusartikkeleista. Vastaukset on ryhmitelty luokkiin terveydelliset haitat ja sairaudet, mielenterveydelliset ongelmat, riskikäyttäytyminen ja muut haitat. Tulokset on esitetty taulukkona.

Tuloksista kävi ilmi, kuinka haitalliset lapsuuden ajan kokemukset näkyivät terveydellisinä haittoina ja sairauksina, mielenterveydellisinä ongelmina, riskikäyttäytymisenä ja useina muunlaisia haittoina aikuisuudessa. Vahva altistuminen lapsuuden ajan haitallisille kokemuksille kolminkertaisti riskin sairastua mihin tahansa krooniseen sairauteen ennen 70-ikävuotta. Se lisäsi itsemurhayrityksiä, masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Vahva altistuminen ACE-kokemuksille lisäsi alkoholin ongelmakäyttöä ja huumeiden käyttöä. Vahva altistuminen lisäsi yksinäisyyttä ja aiheutti ongelmia muun muassa sosiaalisissa suhteissa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mikäli me sosionomeina kykenemme lisäämään tietoutta lapsuuden ajan haitallisten kokemusten vaikutuksista ja sitä kautta ennaltaehkäisemään niiden ilmaantuvuutta, säästämme monet inhimilliseltä kärsimykseltä ja lyömme kiilaa ylisukupolvisuuden ongelmaan. Tästä olisi valtava hyöty, ei vain yksilötasolla vaan myös yhteiskunnallisella tasolla. ACE-kokemusten vaikutusten hoito lisää mittavasti sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kustannuksia, ennaltaehkäisyllä voisi säästää niukkoja resursseja.