Lisäsuoritusvelvollisuuden merkitys yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Abstract

Yksityishenkilön velkajärjestely on viimesijainen velkojen järjestelykeino ja se voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun henkilö on muutoin kuin tilapäisesti maksukyvytön velkoihinsa nähden: niin syvästi ylivelkaantunut, ettei tämä kykene maksamaan velkojaan useankaan vuoden aikana vaarantamatta välitöntä toimeentuloaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut tutkia lain yksityishenkilön velkajärjestelystä (L 57/1993) mukaista lisäsuoritusvelvollisuutta osana velallisen rehabilitaatiota. Rehabilitaatiolla insolvenssioikeudessa tarkoitetaan sitä periaatetta, jossa yksilön velkavastuuta pienennetään tämän maksupotentiaalia vastaavaksi tämän taloudellisen aseman parantamiseksi. Työssä tarkastellaan lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä, sen esitöitä ja valikoituja ennakkotapauksia sekä pohditaan menettelyn yhteiskunnallisia vaikutuksia. Käytetyt tutkimusmenetelmät ovat lainopillisia ja empiirisiä. Työssä on tarkasteltu lisäsuoritusvelvollisuutta koskevien säädösten tarkoitusta ja vaikutusta osapuolten käyttäytymiseen rehabilitaation aikana. Tämän opinnäytetyön perimmäisenä tavoitteena on ollut tuottaa luotettavaa, helposti lähestyttävää tietoa rehabilitaatioon osallistuville ja sen mahdollistaville tahoille – velallisille, velkojille, heidän avustajilleen ja asiamiehilleen – ja auttaa asianosaisia ymmärtämään rehabilitaation merkitys sekä oma roolinsa ylivelkaantumisen torjumisessa.