Ultraäänitarkastuksen luotettavuusanalyysi
Heikkilä, Antti (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236614
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236614
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli SSAB Europe OY Raahen tehtaan laboratorion rikkomaton aineenkoestus (NDT). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuumavalssattujen kvarttolevyjen ultraäänitarkastuksen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja tehdä ultraäänitarkastuksen luotettavuusanalyysi. Ultraäänitarkastuksessa tutkitaan kuumavalssattujen levyjen sisäisiä vikoja.
Tutkimuksessa selvitettiin ultraäänitarkastajien tarkastustoimintaa koekappaleisiin koneistettuja keinotekoisia vikoja etsimällä. Työn aloitin etsimällä aihetta käsitteleviä julkaisuja, tutkimuksia ja standardeja. Ultraäänitarkastuksesta ja sen luotettavuudesta kertovaan materiaaliin tutustumalla selvisi, miten tutkimuksia on tehty ja miten standardit niitä ohjeistavat. Tutkimuksessa käytettiin samoja tarkastuslaitteistoa, standardeja ja työohjeita kuin normaalisti ultraäänitarkastuksia tehdessä.
Tuloksena saatiin tietoa ultraäänitarkastuksen luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa saatiin selville, miten vian koko vaikuttaa sen havaitsemiseen. Vikakoon kasvaessa havaittavuus paranee, kuten oletettiin. Pinnanlaadun ja vian syvyyden vaihtelut eivät näytä vaikuttavan testin tuloksiin. Raportoitujen vikojen sijainnit poikkesivat keskimäärin 3 mm todellisilta sijainneiltaan ja syvyydet poikkesivat alle 2 mm todellisista syvyyksistä. Raportoitujen vikojen koot oli mitoitettu keskimäärin 200 mm2 liian suureksi.
Löytyneiden vikojen sijaintien ja syvyyksien määrittelyt onnistuivat hyvin, mutta pinta-alojen määrityksessä oli reilusti ylimitoituksia, mikä kertoo ultraääniluotaimen sopimattomuudesta pienten vikojen koon määrittelyyn. Ultraäänitarkastuksen koodikohtaisissa ohjeissa vian pinta-alan määrityksessä ohjeistetaankin käyttämään alle 60 mm:n paksuisissa levyissä pienempää Ø 10 mm:n kokoista kaksikideluotainta, joka soveltuu paremmin vian pinta-alan määrittelyyn.
Tutkimuksessa selvitettiin ultraäänitarkastajien tarkastustoimintaa koekappaleisiin koneistettuja keinotekoisia vikoja etsimällä. Työn aloitin etsimällä aihetta käsitteleviä julkaisuja, tutkimuksia ja standardeja. Ultraäänitarkastuksesta ja sen luotettavuudesta kertovaan materiaaliin tutustumalla selvisi, miten tutkimuksia on tehty ja miten standardit niitä ohjeistavat. Tutkimuksessa käytettiin samoja tarkastuslaitteistoa, standardeja ja työohjeita kuin normaalisti ultraäänitarkastuksia tehdessä.
Tuloksena saatiin tietoa ultraäänitarkastuksen luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa saatiin selville, miten vian koko vaikuttaa sen havaitsemiseen. Vikakoon kasvaessa havaittavuus paranee, kuten oletettiin. Pinnanlaadun ja vian syvyyden vaihtelut eivät näytä vaikuttavan testin tuloksiin. Raportoitujen vikojen sijainnit poikkesivat keskimäärin 3 mm todellisilta sijainneiltaan ja syvyydet poikkesivat alle 2 mm todellisista syvyyksistä. Raportoitujen vikojen koot oli mitoitettu keskimäärin 200 mm2 liian suureksi.
Löytyneiden vikojen sijaintien ja syvyyksien määrittelyt onnistuivat hyvin, mutta pinta-alojen määrityksessä oli reilusti ylimitoituksia, mikä kertoo ultraääniluotaimen sopimattomuudesta pienten vikojen koon määrittelyyn. Ultraäänitarkastuksen koodikohtaisissa ohjeissa vian pinta-alan määrityksessä ohjeistetaankin käyttämään alle 60 mm:n paksuisissa levyissä pienempää Ø 10 mm:n kokoista kaksikideluotainta, joka soveltuu paremmin vian pinta-alan määrittelyyn.