Ammattiliittojen edunvalvontatyö tutuksi Z-sukupolvelle oikeusmuotoilun menetelmillä

Abstract

Tämän kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, miten ammattiliitot voisivat paremmin tavoittaa Z-sukupolven, eli noin vuosien 1995-2015 välillä syntyneet nuoret. Ammatillisen järjestäytymisen aste on laskenut viime vuosina erityisesti nuorten jäsenten osalta, ja kehittämistyössä pyrittiin löytämään ratkaisuja siihen, miten erityisesti liittojen perustehtävästä eli edunvalvonnasta tulisi nuorille kertoa. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi ammatillisten keskusjärjestöjen Akavan ja STTK:n omistama koulutus- ja kehittämisorganisaatio TJS Opintokeskus.

Kehittämistyön tietoperustassa käy ilmi ammattiyhdistysliikkeen kehityskaari sekä muutokset sen historiassa. Ammattiliiton jäsenyys ei ole enää itsestäänselvyys ja koko ammattiyhdistysliikkeen asema on yhteiskunnassa muuttunut erityisesti viimeisten vuosikymmenten ajan. Ammattiliitot rahoittavat toimintansa jäsenmaksuilla, joten on tärkeää, että edunvalvonnan palveluita muotoillaan nuorten näkökulmat huomioiden, jotta liiton jäsenyys on houkuttelevaa myös heille. Ammattiliittojen tekemä edunvalvontatyö on myös hyvin monipuolista ja voi olla haastavaa hahmottaa, mikä siitä koskettaa omaa elämää. Tämän vuoksi liitto ja sen tekemä edunvalvontatyö voi nuorista tuntua etäiseltä.

Kehittämistyön menetelmiksi valittiin oikeus- ja palvelumuotoilun menetelmät ja prosessiksi Design Councilin tuplatimantti. Menetelmien valintaan vaikutti tarve muotoilla edunvalvontaa nimenomaan nuorten näkökulmasta, heidän ääntään kuunnellen sekä yhteiskehittämistä ja osallistavia työtapoja hyödyntäen.

Kehittämistehtävän tuloksena syntyi monikanavainen viestintäsuunnitelma, jonka avulla liitot voivat viestiä edunvalvontatyöstään nuorille oikea-aikaisesti, oikeissa kanavissa ja oikeanlaista äänensävyä käyttäen. Oikeanlaisen viestin ja äänensävyn varmistamiseksi suunnitelmassa hyödynnetään sosiaalisen median vaikuttajia. Sosiaalisessa mediassa on monia sisäänrakennettuja mittareita, joita voidaan hyödyntää vaikuttavuuden arvioinnissa.

Viestintäsuunnitelma on geneerinen ja sitä voidaan soveltaa monenlaisten liittojen tarpeisiin. Budjettia on mahdollista muokata erilaisten liittojen toiminnan ja resurssien mukaan. Esimerkiksi pienemmät liitot voivat suunnitelman geneerisyyden avulla pohtia myös yhteistyötä viestintäsuunnitelman osalta.

Jatkokehittämisen mahdollisuuksina nousivat esiin ainakin nuorille suunnatun edunvalvonnan kielen muotoilu sekä liittojen yksilöedunvalvonnan muotoilu. Kielen osalta viestintää voitaisiin toteuttaa laajasti kohderyhmä huomioiden. Myös yksilöedunvalvonnassa voitaisiin pohtia, ovatko sen menetelmät ja kanavat niitä, jotka tavoittavat Z-sukupolven.

Asiasanat: oikeusmuotoilu, palvelumuotoilu, ammattiliitto