”Mä haluan olla moderni ihminen enkä semmoinen tantta työelämässä” : kannustimet ja esteet digitaalisten apuvälineiden käyttöön varhaiskasvatuksen pedagogiikassa
Tillander, Veera (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121337033
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121337033
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää millaisia kannustimia ja esteitä digitaalisten apuvälineiden käyttämiselle on varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Kysymystä lähestytään varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään millaista lisäarvoa digitaalisten apuvälineiden käyttö tuo varhaiskasvatuksen opetukseen.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineistokeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kahdeksaa varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät Espoon kaupungin kunnallisissa päiväkodeissa. Opinnäytetyössä tuodaan esille varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä digitaalisten apuvälineiden käytöstä osana pedagogisen opetuksen kokonaisuutta ja heidän ajatuksiaan digitalisaatioon, digiopetukseen ja digiosallisuuteen liittyen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa tarkastellaan yleisellä tasolla varhaiskasvatuksen tilannetta Suomessa ja sen toimintakulttuurin ja asiantuntijuuden muutosta. Teoriaosuus keskittyy erityisesti työmotivaation näkökulmaan eli siihen, miten työmotivaatio vaikuttaa opettamiseen.
Opinnäytetyön tulosten mukaan kannustavia tekijöitä digitaalisten apuvälineiden käyttämiseen olivat esimerkiksi halu pysyä mukana yhteiskunnan digitaalisessa kehityksessä ja digitaalisten apuvälineiden tehokkuus. Keskeisimmäksi estäväksi tekijäksi nousi aika- ja henkilöstöresurssien puute. Digitaaliset apuvälineet mahdollistavat varhaiskasvatuksen opettajille tehokkaamman tavan tehdä työtä tietyissä tilanteissa. Niiden avulla he voivat esimerkiksi havainnoida entistä paremmin lasten pedagogisten taitojen opettelua. Opinnäytetyön johtopäätöksissä todetaan, että ratkaisut esteiden purkamiseksi ja digiopetuksen pedagogiikan kehittämiseksi liittyvät ennen kaikkea henkilöresurssien lisäämiseen. Tietyillä muilla toimilla kuten koulutus- ja materiaalipanostuksilla voidaan opinnäytetyön mukaan parantaa tilannetta, mutta ilman puuttumista kehityksen esteiden juurisyihin digiopetus ei voi saavuttaa täyttä
potentiaaliaan.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineistokeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kahdeksaa varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät Espoon kaupungin kunnallisissa päiväkodeissa. Opinnäytetyössä tuodaan esille varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä digitaalisten apuvälineiden käytöstä osana pedagogisen opetuksen kokonaisuutta ja heidän ajatuksiaan digitalisaatioon, digiopetukseen ja digiosallisuuteen liittyen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa tarkastellaan yleisellä tasolla varhaiskasvatuksen tilannetta Suomessa ja sen toimintakulttuurin ja asiantuntijuuden muutosta. Teoriaosuus keskittyy erityisesti työmotivaation näkökulmaan eli siihen, miten työmotivaatio vaikuttaa opettamiseen.
Opinnäytetyön tulosten mukaan kannustavia tekijöitä digitaalisten apuvälineiden käyttämiseen olivat esimerkiksi halu pysyä mukana yhteiskunnan digitaalisessa kehityksessä ja digitaalisten apuvälineiden tehokkuus. Keskeisimmäksi estäväksi tekijäksi nousi aika- ja henkilöstöresurssien puute. Digitaaliset apuvälineet mahdollistavat varhaiskasvatuksen opettajille tehokkaamman tavan tehdä työtä tietyissä tilanteissa. Niiden avulla he voivat esimerkiksi havainnoida entistä paremmin lasten pedagogisten taitojen opettelua. Opinnäytetyön johtopäätöksissä todetaan, että ratkaisut esteiden purkamiseksi ja digiopetuksen pedagogiikan kehittämiseksi liittyvät ennen kaikkea henkilöresurssien lisäämiseen. Tietyillä muilla toimilla kuten koulutus- ja materiaalipanostuksilla voidaan opinnäytetyön mukaan parantaa tilannetta, mutta ilman puuttumista kehityksen esteiden juurisyihin digiopetus ei voi saavuttaa täyttä
potentiaaliaan.