Kehitysvammaisten matkailun esteet ja haasteet palvelukotien henkilökunnan näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kehitysvammaisten matkailun esteitä ja haasteita. Suomessa kehitysvammaisten matkailua ei ole juurikaan tutkittu, vaan painopiste on ollut matkailun esteettömyydessä. Kehitysvammaisten henkilöiden kanssa toimiessa huomiota on kiinnitettävä yksilölliseen toimintakykyyn, erityisesti psyykkiseen puoleen, kuten vaikeuksiin älyllisissä toiminnoissa ja käsitteellisissä taidoissa. Tällöin pelkkä fyysinen esteettömyys ei riitä. Muualla maailmassa kehitysvammaisten matkailua ja sen esteitä on tutkittu, ja nimenomaan kehitysvammaisten matkailua on kehitetty.

Esteitä ja haasteita selvitettiin Honkalampi-säätiön palvelukotien henkilökunnan haastatteluilla. Haastateltavat työskentelivät kehitysvammaisten ohjaajina ja hoitajina. Aineistonkeruumenetelmänä toimivat ryhmissä toteutetut teemahaastattelut. Aineiston analyysi toteutettiin faktaluentaan perustuen, jolloin haastatteluista saatua aineistoa verrattiin vastaavanlaiseen aineistoon.

Tutkimuksen tuloksena selvisi, että osaavan avustajan matkaseuraksi saaminen on suurin tekijä, joka estää kehitysvammaisten matkailun toteutumista. Muita kehitysvam-maisten matkailuun liittyviä haasteita ovat taloudelliset rajoitteet, ennakkoluulot ja asenteet, matkan järjestämisen haasteellisuus, ennakkotietojen puutteellisuus sekä puutteet fyysisessä esteettömyydessä.

Kokonaisvaltaisin ratkaisu kehitysvammaisten matkailun toteutumisen edistämiseksi on kehitysvammaisiin asiakkaisiin erikoistunut matkanjärjestäjä. Tähän vaaditaan sosiaali- ja matkailualan toimijoiden välistä yhteistyötä.

The purpose of this thesis was to investigate barriers and challenges related to tourism of the mentally disabled persons. Tourism of the mentally disabled persons has not been researched almost at all in Finland but, instead, the focus has been on accessible tourism. When working with persons with mental disabilities, their individual ability to function with its mental aspect has to be taken into account, viz., difficulties in intellectual actions and conceptual skills. This means that physical accessibility only is not enough. Mentally disabled persons’ travelling and potential barriers occurring in it have been investigated in other countries, which has led to improvements.

In this study, barriers and challenges were identified by interviewing the nursing staff of the Honkalampi Foundation. The interviewees worked as mentally disabled persons’ instructors and nurses at the Unit of Assisted Living Facilities. Theme interviews were executed in groups. The material was analysed with the factual reading when the data gathered from the interviews were compared with a corresponding material.

The most important finding was that getting a skillful assistant to accompany the trip is the main factor which prevents travelling of the people with mental disabilities. Other challenges are financial constraints, prejudice and attitudes, laborious organizing of the trip, inadequate foreknowledge as well as flaws in accessibility.

On the basis of the results of this study, it can be concluded that the most comprehensive solution to promote travelling of the people with mental disabilities would be a tour operator which focuses on mentally disabled clients. This requires collaboration be-tween players both in social work and in the tourism industry.