Ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arviointi osana työkyvyn arviointiprosessia Kelassa asiantuntijalääkärin näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisena Kelan asiantuntijalääkärit kokevat ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arvioinnin sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkehakemusten käsittelyn yhteydessä. Tarkoituksena oli nostaa erityisesti esille koettuja haasteita sekä kehittämisen kohteita ammatillisen kuntoutuksen arviointiin liittyen. Samalla tuotiin asiantuntijalääkäreiden näkemysten kautta esille myös yleisemmällä tasolla ammatilliseen kuntoutukseen ohjautumisen prosessien toimivuutta ja merkityksellisyyttä.

Sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen hakemuskäsittelyn yhteydessä tulee Kelassa selvittää asiakkaan kuntoutusmahdollisuudet, jos asiakas on Kelan kuntoutettava. Asiantuntijalääkärit arvioivat asiakkaan ammatillisen kuntoutuksen tarvetta muun muassa lääkärinlausuntojen sekä muiden asiakkaan esitietojen perusteella. Tällöin asiantuntijalääkäri tekee arvion muiden tuottamien tietojen pohjalta. Opinnäytetyössä tarkasteltiin ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arviointia asiantuntialääkärin näkökulmasta kolmen eri teeman kautta, joita olivat asiakasta koskevan tiedon laatu, tiedon käytettävyys ja soveltaminen sekä yhteistyö ja asiakasnäkökulma.

Tietoperustassa käsiteltiin Kelan roolia erityisesti työkyvyttömyyden aikaisen sosiaaliturvan ja ammatillisen kuntoutuksen osalta. Lisäksi perehdyttiin ammatillisen kuntoutuksen yhteiskunnalliseen ja yksilölliseen merkitykseen sekä vakuutuslääketieteelliseen työkykyarvion antamisen edellytyksiin ja haasteisiin.

Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka sisälsi taustatietokysymyksiä, väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Määrällisen tarkastelun avulla pyrittiin kuvaamaan tutkittavaa aihetta yleistasolla, jolloin hyödynnettiin keskiarvoja, keskihajontoja sekä summamuuttujatarkasteluja. Avokysymysten vastausten aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla taas pyrittiin ymmärtämään aihetta syvemmin.

Tulosten mukaan asiantuntijalääkärit kokivat tiedon laatuun liittyviä haasteita, jotka vaikeuttivat kuntoutusarvion tekemistä. Erityisesti asiakasta koskevan käytettävissä olevan tiedon tarkkuuden, kattavuuden ja suositustenmukaisuuden toteutumisessa nähtiin olevan parantamisen varaa. Lisäksi muun muassa tiedon hajanaisuus ja ammatillisen kuntoutuksen vaihtoehtojen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvät puutteet nousivat esille. Haasteeksi koettiin myös, että asiakkaan oma näkemys tai kuntoutusmotivaatio eivät tule tarpeellisessa määrin esille Kelassa. Tuloksissa korostui, että avointa kuntoutuskeskustelua tulisi käydä asiakkaan kanssa varhaisessa vaiheessa, kun työkyky uhkaa heikentyä. Kelassa tulisi lisätä asiakkaiden työkykyhaastatteluita ja motivointia kuntoutukseen. Eri toimijoiden olisi tärkeää yhdessä pyrkiä luomaan toimivia prosesseja ammatillisen kuntoutuksen ohjautumisen sujuvoittamiseksi ja tiedonkulun parantamiseksi. Tähän tarvitaan matalan kynnyksen vuoropuhelua niin Kelan sisällä kuin ulkopuolisten toimijoidenkin kanssa. Lisäksi ammatilliseen kuntoutukseen liittyvän osaamisen vahvistamiseen on tärkeää panostaa kaikkien prosessiin liittyvien toimijoiden tasolla.